Tunti ennen sadetta

Eilen illalla katsahdin ikkunasta ulos piirun verran jälkeen yhdentoista. Pihalla vallitsi pehmeä keltainen valo, joka pakotti hakemaan kameran ja hipsimään ulos. Tummat pilvet verhosivat jo eteläistä taivasta. Sateet olivat tulossa, mutta ne antoivat vielä hetkisen kuvausrauhaa. Yhtä äkkiä kuin keltainen oli vallannut maiseman se myös katosi auringon painuttua mailleen. Tunti kuvien ottamisesta alkoi sataa eikä se tauonnut kuin vasta tänä aamuna.

Yesterday evening just a dash after eleven I looked out of the window. This odd but beautiful yellow light had taken over the landscape. It forced me to get my camera and take a few shots. Dark clouds were already approaching from the south but I had time to take my pictures before the rain. As fast as the yellow light had appeared it disappeared. An hour after these pictures were taken it started to rain and it rained all night through.

Saunatuoksua

Nyt on viimeistään aika kerätä koivunlehtiä talteen ja tehdä niistä löylytuoksupusseja kylmän talven saunailtoihin. Tämän mallipussukan tein jo viime kesänä ja annoin niitä ihmisille jouluntoivotuksina. Tässä ohje, jos tahdot niitä joulusaunaasi tehdä.

Kerää, pese ja kuivata ensin koivunlehdet. Kuivaaminen käy kätevimmin uunissa; koivunlehdet pellille leivinpaperin päälle, noin 75 astetta, kiertoilma päälle ja lasta uuninluukun väliin, jotta ilma pääsee uunista ulos. Eikä kestä kauan. Saumurilla sujautat pienen pussukan joko kertakäyttölakanasta tai hallaharsosta. Riko kuivaneita koivunlehtiä pienemmäksi ja sujauta pussiin. Sulje pussin suu saumurilla. Pussihan toimii näinkin, mutta voit halutessasi niitata siihen narun ja sen päähän ohjelappusen. Näin se näyttää ihan suurelta teepussilta. Pussia voi muuten käyttää useamman kerran, ja sitten kun hajut ovat hälvenneet, voi sen polttaa kiukaan pesässä.

Now is the time to collect some birch leaves and make these little pouches to get some summers scents into the sauna in the winter time. This scent pouch I already made last summer and gave them to people to wish merry Christmas. Here's how-to if you'd like to make them yourself.

First collect, wash and dry birch leaves needed. Drying goes the fastest if done in a regular household oven. Just place the leaves over some baking plate covered with baking paper and shove them into an oven. Temperature around 75 degrees celsius. If you have a fan in your oven put it on. Place a spatula of some sort between the hatch so that the air can circulate. The drying up doesn't take long. With a sewing machine make small pouches out of disposable sheets. Fill them up with crushed leaves and close the pouch by sewing. It works like this just fine but if you like you can add a string and an instruction leaflet at the end of it with a regular stapler. The pouch can be used a few times before burning it in the sauna stove.

Hiippalakki ja maatuskoita

Joulun alla olin pikapikaa siivonnut kaikki kankaanpaino tavarani yhteen muovipussiin ja sullonut sen kaappiin. Nyt katsahdin sinne sisään ja löysin sieltä valmiiksi painettuja maatuskoja ja t-paitaan tehdyn koepainatuksen baby-tekstistä. Teepaidasta väsäsin viidessä minuutissa vauvalle lakin. Kangas olikin niin paksua, etten saanut hiippaan solmua vaan jouduin laittamaan siihen silkkinauhan. Haitanneeko tuo mitään. Pari maatuskaakin väsäsin valmiiksi. Toisen annoin vauvalle pehmoiseksi leikkikaveriksi ja toisen vein lahjaksi.

Before Christmas I had cleaned all my fabric printing stuff into a plastic bag and shoved it in to a closet. Now I opened the bag and found ready printed matryoshkas and a test print of a baby text made on an old t-shirt. From the t-shirt I decided to make a hat for the baby. The fabric was so thick that I could not put a knot on it so I ended up tying it with a satin ribbon. Also the baby got a soft matryoshka doll to play with.

Maailman paras siimaleikkuri

Eihän se ikinä lähde käyntiin, siitä on loppunut bensa tai sen valjaat painavat jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kolot olkapäihin. Sellainen se on, se meidän siimaleikkurimme. Sittenpä löysin punaisen perintökalun, josta ei bensa lopu eikä sen ääni särje maaseudun rauhaa. Pois alta horsmat, nokkoset ja voikukat. Täältä tulee vanha kunnon viikate.

Sain myös jo viime viikolla ajalliseksi käväistä tuossa lähikasvihuoneilla kesäkukkaset hakemassa. Yhden satsin istutin Rosson roskalavalta pelastamaani kattilaan. Eilen kaivoin saksankurjenmiekat pois kukkapenkistä siirtääkseni ne muualle. Nyt ne könnäävät vielä kottikärryissä. Josko huomenna kaivaisin niille kuopan tai sitten ylihuomenna.

It never starts, it has run out of gas or the straps have dug deep holes into my shoulders just in the first ten minutes. Yes that's our grasstrimmer. Now I found this red old thing that doesn't run out of gas or the noise doesn't brake the countryside's silence. Away be gone nettles and other weeds here comes the scythe.

Last week I also finally planted some summer flowers which I had bought from the local greenhouse. One patch I planted into an old cattle which I had rescued from a skip. Yesterday I dug some flowers up and now they're waiting to be replanted into a new place. Maybe tomorrow or the day after...

Kaapin siivousta

Kyllä se vaan niin on kun tuntuu, että tila loppuu kaapeista täytyy ruveta siivoamaan. Meillä näyttäisi pasta ja näkkileivätkin vanhenevan kaappiin. Näin täynnä oli kompostisankomme vasta yhden kaapin siivouksen jälkeen. En tiedä koska uskaltautuisin jauhokaapille.

It's true that when you run out of space in your cupboards it's time to clean them. It seems that even pasta and noodles get old in our household. The picture is from our compost bucket after cleaning out four shelves . I don't know when I will find the courage to look inside the flour cupboard.

Aarteita

Finnairin plussapisteet olivat vanhentumassa enkä oikein tiennyt mitä niillä ostaisin. Sitten silmiini sattui Eero Aarnion vihreä Puppy, jonka laitoin samantien tilaukseen. Nyt on poikasella kiva jakkara jahka ensin oppisi istumaan. Anopilta sain jo miltei kuukausi sitten pärekorillisen ihanaa tavaraa. Vanhoja emalisia kattiloita ja pannuja, peltipurkkeja, puisia henkareita ja pyykkipoikia. Myös vanha kapiokirstu tuli samasta osoitteesta. Harmikseni joku on maalannut sen ruskeaksi päältä. Sisältä se on kuitenkin vielä alkuperäisessä maalissaan. Saas nähdä saisiko paksun maalikerroksen rapsuteltua pois niin, että alkuperäinen maali tulisi sieltä näkyviin.

My flight mail points were expiring and I had no idea what to do with them. Then I saw in the shop a green Puppy designed by Eero Aarnio which I just had to have. Now our son has a nice chair waiting for him when he just first learns how to sit. Almost a month ago my mother-in-law gave me a basket filled with treasures. Old pots and pans, cans, wooden clothes hangers and pins. And also an old lovely chest witch someone had to my disliking painted brown. Luckily the inside is still in the original colour. Maybe I could try carefully to scrape the thick layer of brown away and see if the original colour can be restored.

Urakka ohi

Perjantaina löimme näyttelytilan ovet viimeistä kertaa kiinni ja kasasimme tauluni auton perälle. Kahden viikon urakka oli ohi. Ovi oli käynyt yli kaksisataa kertaa, mikä on mielestäni Kurikan kokoisessa kaupungissa suhteellisen hyvin. Näyttelyä valvoessani ja poikasemme nukkuessa päiväuniaan keskellä salia, napsin muutaman kuvajaisen näyttelytilasta. Se kun mielestäni on aika viehättävä.

On Friday we closed the doors to my photo exhibition the last time. Though it was fun, the two weeks were also quite exhausting. Over two hundred people turned up to see my photos which is quite a good amount in a city as small as Kurikka. While I had to "monitor" the exhibition and our son was asleep in his carriage I took some pictures of the place. I find it enchanting.