Pikkuisen punaisen Ponini kuljetin jo talvella auton peräkontissa porukoitteni tyköä omalle markillemme. Talviunia se uinui varastossamme, jossa sitä vilaisin aina ohi kulkiessani. Se näytti niin huonolta, että ajattelin kannattaako siitä edes mitään yrittää tehdä. Nostalgia kärpänen kuitenkin iski ja päätin siitä koittaa kunnostaa pojuselle pyörän.
Runko on ruosteessa johtuen monista vuosista, jotka pyörä on viettänyt ladon seunustaan nojaten. En kuitenkaan halunnut pyörää maalata, koska alkuperäiset Poni tarrat olisivat kadonneet. Ruosteiset vanteet ja ketjusuojan sen sijaan maalasin valkoiseksi.Vaikeimmin löydettäväksi osoitttautuivat uudet renkaat. Lopulta löysin juuri samanlaiset kuin vanhatkin Keltaisen Pörssin kautta naurettavaan viiden euron yhteishintaan. Lestan (satulan) ostin Biltemasta ja myös työntötangon. Heijastimet olivat aikoja sitten pudonneet, joten laitoin nippusiteillä pupun kiinni sarviin ja leijonan hahmoisen poliisi heijastimen taakse kissansilmäksi.
Luulin säästäväni, mutta todellisuudessa kunnostus maksoi varmaan enemmän, mitä halvimmat uudet pikku poikien pyörät. Pojunen sen sijaan on tyytyväinen, vaikka jalat eivät polkimille vielä uletukkaan. Ja äitikin, kun polkupyörälle löytyi vielä käyttäjä. Uusi sininen kypärä kruunaa ajonautinnon.
This little red bike is from my childhood. It had spent years outside leaning against the barn wall until last winter I brought it home. It spent the hole winter in storage and I looked at it every time I walked by wondering is it possible to fix. For the nostalgia I decided to try to make it a ridable bike for our son.
The frame was and still is rusty. I don't want to paint it because I'll loose the "Poni" stickers on the sides. The rusty wheels and chain cover I painted white. The hardest to find turned out to be the tires. From an internet add I found a perfect pair just for 5 euros. The safety reflectors had fallen years ago so I put up bunny reflector on the front and a lion reflector for the back.
I thought I'd save some money in fixing the bike but it turned out to cost at least as much as the cheapest little boy's bikes out there. But everything cannot be measured in money. Our little boy is pleased even though his feet don't even reach the pedals. The new blue helmet crowns the riding experience.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti