Ajelulla

       

5820 ajettua kilometriä, yhdeksän maata, neljä eri valuuttaa, kolme laivamatkaa ja päivää vaille kolme viikkoa. Niistä oli kesälomaretkemme tehty. Kuvia reissustamme löydät myös Instagramista.

5830 kilometres, nine countries, four different currencies, three boat trips and twenty days. Those were the ingredients for our summer trip. More photos from our trip you can find on my Instagram.

Astu sisään kameraan!

En yleensä tai itseasiassa en koskaan kirjoita tänne blogiin mitään työjuttuja, mutta nyt on sellainenkin projekti meneillään, että se on pakko jakaa. Valokuvaajille tuttu, ja varmasti monelle muullekin, on Camera obscura -ilmiö, jossa pimeän huoneen seinälle heijastuu ulkona oleva maailma pienen reiän kautta peilikuvana ja ylösalaisin. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi esimerkiksi kameroissa.

Valokuvakeskus Peri on keksinyt rakentaa Camera obscuran merikonttiin! Ajatus on niin kiehtova, että pyysin heiltä saada konttia lainalle. Kontin kiertue alkoi viime viikolla Turusta ja jatkui nyt tänne meille Pohjanmaalle. Kamerakonttiin voit tutustua tällä viikolla Farmarissa ja sieltä se jatkaa matkaansa Lapualle.

Valokuvakeskus Perin Camera Obscura 2017 -kamerakontti on osa Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017. Se on toteutettu yhteistyössä Bonfoton.comin kanssa. Pohjanmaalle kontin tuovat yhteistyössä Taiteen edistämiskeskus, Valokuvakeskus Peri, Pohjanmaan valokuvakeskus, Farmari ja Lapuan taidemuseo.

A Camera obscure built in a shipping container is currently at show in Farmari.

Kehystyksiä

 

Olen sijoittanut taas seiniin. Puolisen vuotta sitten intaannuin tilaamaan Magnumin nettikaupasta itselleni aidon Robert Capan. Kuvatoimisto järjestää ajoittain Square Print Sale -myyntitempauksia, jolloin printit ovat edullisia. Hintaa taisi tuoda alas myös kuvan aihe, joka ei ole perinteistä Capaa. Kuvassa ei ole näkymää sotatantereilta vaan Pablo Picassso ja hänen poikansa uimassa vuonna 1948. Kuva on lisäksi värikuva.

Ennen joulua päädyin Matti Pikkujämsän nettikauppaan ja klikkasin ostoskoriin Päkä Sillalla -nimisen teoksen. Sille löytyikin heti oma paikkansa käytävältä, kun taas Capa seikkailee vielä pitkin tupaa etsien omaa koloaan. Joskus siis näinkin päin; ensi teos ja sitten vasta seinä.

I've invested in walls yet again. Half a year ago I bought for Magnum's Square Print Sales an original Robert Capa. Due to the sale the print was affordable. Also to motive probably brought the price down because it's not the Capa we've used to see. In the picture Pablo Picasso is swimming with his son in 1948. The picture is also in colour.

Before Christmas I ended up in illustrator Matti Pikkujämsä's online store. I bought a piece called "Päkä sillalla" freely translated "Goat on the bridge". I found a prefect place for it strait away but Capa is still searching for his. Sometimes it goes this way; first the art piece and then the wall. 

Tuttuja naamoja Yhteishyvässä

Reipas vuosi sitten sain yhteydenoton S-ketjun omasta lehdestä Yhteishyvästä. Olivat suunnittelemassa juttusarjaa vanhojen osuuskauppojen uusista elämistä ja kysyivät, että haluaisinko talomme mukaan sarjaan. No tottakai halusin. Viime vuonna heinä-elokuussa toimittaja Emmi Maaranen ja valokuvaaja Katja Lösönen kävivät meillä kylässä. Visiitin tulos on nyt nähtävillä uusimmassa lehdessä. Kiitokset vielä kerran! Oli oikein mukavaa, mutta myös vähän outoa olla jutun teon toisella puolella. Jos teille ei tule Yhteishyvää, juttuun pääsee käsiksi myös täällä.

Little over a year ago I was contacted by Yhteishyvä magazine that they're making a series of stories about old stores that have found new lifes. They asked if we wanted to be a part of the series. Of course we wanted to. Last July-August we got a visit from journalist Emmi Maaranen and photographer Katja Lösönen. The fruits of that visit can be seen now in the newest number. Thank you again! This was really a nice!  If you don't get Yhteishyvä you can reed the story here. 

Kolme Kekkosta

 

Aikoinaan blogista tehty pieni ystäväkirja otsikoitiin: Kolme Kekkosta. Kekkosen virallisia virkakuvia meillä tosiaan on kolme, mutta nyt viimein ne ovat samalla seinällä. Kokoelma on alkanut oikealla näkyvästä kuvasta. Ostin sen kirpputorilta. Rivissä olivat jonkun lopetetun kyläkoulun seinältä pelastetut kuvat kaikista presidenteistämme, mutta hinnan ollessa suht korkea jouduin valitsemaan niistä yhden, joten päädyin Urhoon. 

Keskellä olevan mustakehyksisen Kekkosen olen perinyt, vaikka se on pienin, on painotyö onnistunut tässä printissä parhaiten. Vasemmalla olevan pramea kehyksisen Kekkosen olen saanut syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Aikoinaan se on koristanut valtion viraston seinää. 

Näitä kuvia katsoessa ymmärtää nykyisen presidenttimme kuvasta syntyneen kohun.  Tenhovaaran studiossa otettu presidentti Kekkosen muotokuva on kaunis, tasapainoinen, hyvin valaistu ja sävykäs otos.

A long time ago a story was published about our house in a magazine. It was headlined three pictures of Kekkonen. Kekkonen is our former president and we really do have three pictures of him. All of them are the same official portrait. Now the three portraits are hanging on the same wall for the first time. 

The first one on the right I bought from the flea market. The middle one with the black frame I've inherited and the one on the far left with the golden frames I've gotten as a birthday present from my mother.

Looking at these portraits taken by Tenhovaara studio in Finland I cannot but understand the fuss that rose about the portrait of our present president Niinistö. This picture taken of Kekkonen is very beautiful, balanced, well lit and multi toned. A perfect example of a well put together portrait.

Ei se nuku

Kymmenen vuotta sitten menimme naimisiin. Häämatkallamme hurautimme Yhdysvaltain "emätietä"  Route 66:sta Chicagosta Los Angelesiin. Tuolloin aika ei riittänyt New Yorkin pysähdykseen, joten en päässyt kauan haluamaani kaupunkiin. 

Ensimmäisen matkaoppaani suureen omppuun olin ostanut jo silloin, kun kaksoistornit olivat pystyssä. Toisen ostin pari kuukautta sitten, koska 10-vuotishääpäivämme kunniaksi mieheni lennätti meidät ihan kahdestaan pilvenpiirtäjien väliin. 

Oli tätä odotettukin. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä nähtävää. Ensi kertaan siis.

Ai juu, pidimme Route 66 ajelusta myös blogia. Olen sen pikaisesti kopioinut tänne, koska uhkaavat lopettaa vanhan blogipalvelun.

Ten years ago we got married. On our honeymoon we drove along the mother road of America, Route 66, from Chicago to Los Angeles. Then we didn't have time to make a stop in New York so I didn't see the City.

The first travel guide I bought to the city when the twin towers were standing. The second one I bought two months ago when to celebrate our ten year anniversary my husband flew just the two of us in to the city that never sleeps. 

I had waited this for a such a long time. We saw a lot but even more was left for the next time.

Ou, ten years ago we kept a blog during our drive through America. I have copy pasted  it here. Sorry it's in Finnish only. 

Vihdoinkin seinällä

Tiedättekö sen tunteen, kun on täydellinen paikka seinällä? Niin täydellinen, ettei siihen tohdi laittaa mitään. Siinä se odottaa tyhjänä jotain suurta ja kaunista, koska reikiä ei sovi siihen minkään tyhjänpäiväisyyden takia tehdä. Meillä se seinä on könöttänyt uuden puolemme aulassa jo kolmatta vuotta, mutta eipä könötä enää.

Viisi vuotta sitten vein valokuviani yhteisnäyttelyyn ja törmäsin siellä Jyrki Portiniin ja hänen  kauniisiin valokuviinsa. Niistä etenkin yksi jäi terävänä mieleeni; pieni hengetön lintu makaamassa ison lehden päällä. Luulin päässeeni kuvaan kohdistuvasta pakkomielteestäni, kunnes muutama vuosi törmäsin siihen uudelleen Sanomatalossa olleessa näyttelyssä. Tajusin, että kuva ei lopeta kummitteluaan, jos en saa sitä seinälleni. Ja siinä se vihdoin on. Kun avasin pakettia, pelkäsin, että en tunne kuvaa kohtaan enää samoin, mutta turhaan. Katselen kuvaa aamuin ja illoin. Teoksen nimi on "A Little Echo Remains". Se aikalailla sanoo kaiken.

Ai niin, hyvää juhannusta!

Do you know the feeling when you have a perfect place for something perfect on your wall. So perfect that you don't dare to put anything but something great and meaningful there. In our house that wall is in the lobby of our new side. It's been empty almost for three years but not anymore.

Five years ago I took my pictures for a exhibition and ran into Photographer Jyrki Portin and his wonderful work. Especially one picture got stuck in my mind; a little lifeless bird laying on a big leaf. I thought that my obsession with the photograph would pass until I saw it in another exhibition a few years later. The I realised that the image would not stop haunting me unless I it's on my own wall. And there it is. As I opened the parcel it was just like I had imagined it. I look at it in the mornings and before I go to bed. It's called "A Little Echo Remains" which pretty much says it all.

Happy Midsummer!

Kaikki munat yhdessä korissa

 

Pääsiäinen pääsi jotenkin yllättämään, vaikka sen ajankohta on ollut tiedossa aina. Kiireellä ehdin torstaina tekemään pikasiivot ja koristelut laitoimme paikoilleen vasta eilen. Onneksi olin kuitenkin muistanut laittaa ohranjyvät itämään ja ruohot ovat sentään edustuskunnosssa. 

Keltaisen korin ostin Tigeristä Helsingin pikavisiitilläni, ja kuvaa varten kippasin siihen eilen koko huushollin kaikki munat. Kuvausten jälkeen keitin puolet ja toinen puolisko palasi pahviseen koteloonsa jääkaappiin. Maalaushommiin pitäisi vielä ehtiä.

Ruohoja laitoin itämään muun muassa vanhaan uunipataan ja kissanruokapurkkeihin. Pojunen koristeli peltipurkkien ruohot ja toi niiden viereen hoidossa tekemänsä tiput. Uunipadan kylkeen laitoin aikoja sitten Portugalista tuomani jääkaappimagneetin. 

Perinteinen munanmetsästys oli eilen. Piilotin 31 muovista munaa pirin pärin pihaamme ja pojunen etsi ne kaikki hyvällä menestyksellä. Palkinnoksi sai pienen yllätyksen. Illalla koristelimme täksi päiväksi vielä muutaman pajunoksan, vaikka kuulemma trullittaminen on tylsää eikä mitään essua laiteta päälle eikä pisamia naamaan. Katsotaan minkälaiseen kompromissiin päädymme.

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa!

Easter came and surprised me yet again. In a hurry I made a quick clean up on Thursday and decorations we put up yesterday. Luckily I had remembered to put the grass seeds in to soil and the easter grasses are in very good shape.

The yellow basket I bought from Tiger. I put all the eggs in the house in to it. After the photo shoot I boiled half and the second half went back in the fridge. Now they are still waiting for some paint and decorations.

The traditional egghunt was yesterday. I hid 31 plastic eggs all around our yard and the little boy had to find them. As a reward he got a little surprise. In the evening we made some branches for todays door-to-door candy tour. 

Have a lovely Easter everyone!

Ison körilään kuolinkamppailu

Nuorisotila "Alakerran" sisäänkäynti. The entrance to our youth center.

Sisäpiha. Courtyard.

Olen seurannut kaupungintalomme kuolinkamppailua aina kun olen sen ohi ajanut. Viime viikonloppuna otin kameran mukaani ja talo näytti jo tältä. Nyt siitä on pystyssä enää pääsisäänkäynnin nurkka. Vähiin se käy ennen kuin loppuu. Surullista.

I've followed our city hall's death struggle every time I've driven by it. Last weekend I took my camera and the building already looked like this. Now the only thing standing is the corner of the main entrance. It's sad.

Ison körilään kuolema

Pääsisäänkäynti. The main enterance.

Avaimet luukulle. Keys to the safe.

Käräjäsali. Courtroom.

Olemme muuttaneet. We have moved.

Verho. Curtain.

Omituista ajatella, että asuinkuntani keskipisteessä 39 vuotta ollutta 70-luvun arkkitehtuurin helmeä ei kohta enää ole. Iso köriläs on päätetty purkaa ennen kuin se sortuu. Päätöstä purkamisesta on lingattu pitkään kuten olen myös minä lingannut päätöstäni käydä kuvaamassa hylätyssä kaupungintalossamme. Tällä viikolla sai itseäni niskasta kiinni, enkä olisi voinutkaan vitkutella enää kauempaa; jättiläisen purkutyöt aloitettiin seuraavan päivänä.

It's weird to think that soon our town hall seizes to exist. The pearl of 70's architecture has been in the center of our town for 39 years. The big giant is going to be demolished before it collapses. The decision to tear the town hall down has been delayed as I've delayed my decision to go and photograph it. This week I finally grabbed myself from the neck and I couldn't have stalled it any longer because the following day the demolition began.

Ihmiset ovat rakennuksen jo aikoja sitten hylänneet ja käytävät kaikuivat tyhjyyttään. Kellarissa kaupungin miehet vielä lastasivat viimeisiä käypiä tavaroita peräkärryille. Käräjäsali oli jo kauan sitten hiljentynyt, ja näyttelyhallin vahatut lattiat kiiltelivät viimeisiä hetkiään. Tunnelma oli samalla aikaa epätodellinen, surullinen ja osittain hieman koominenkin.

People have abandoned the building a while ago and the empty corridors repeated the sound of my footsteps. In the basement workmen loaded the last furniture on to a trailer. The courtroom has been silent for a long time and the waxed floors of the exhibition hall shined in their final moments. At the same time it felt unreal, sad and even a bit comic. 

Kuusenkerkkiä

Hyvä Tuomas toipi joulun ja pahan Nuutin piti sen pois vievän maanantaina, mutta en raaskinut kuusta vielä kantaa pihalle. Se kun on niin hyvinvoiva, että on tyrkännyt ihania vaaleanvihreitä kerkkiään miltei jokaiseen oksan päähän. Koristeet otimme pois, mutta kuusi kököttää vielä olohuoneessa. Tiedän, että se on pois kannettava, mutta josko se voisi olla vielä hetken.

It's custom to take away Christmas ornaments and trees on the 13th January. But I just haven't had the heart to take out the tree because it has decided to grow some new light green needles at the tip of almost every branch. Ornaments and lights I've packed away but the tree is still in our living room. I know that soon it has to go but maybe for just a little while longer. 

Uuden vuoden donitsit

Hyvää uutta vuotta! Kuvassa vispaan innokkaasti tähtisädetikkuja ja yritän piirtää ilmaan uutta vuosilukuamme 2014. Ei aivan onnistunut. Ei mennyt edes lähelle.

Tein eilen illalla alkavan vuoden kunniaksi elämäni ensimmäisen kerran donitseja. Sain joulupukilta donistipellin, jolla niitten valmistaminen käy kätevästi  uunissa. Pelkäsin donitsien jäävän kiinni peltiin, mutta ne irtosivat siitä kuin unelma. Ohjeen donitseihin ja kuorrutteeseen löysin täältä.

Happy New Year! In the picture I'm writing through the air our new year 2014. Did not quite make it. Not even close.

Last night I made my first ever patch of donuts. I got as a christmas present a donut pan. I was afraid that the donuts would get stuck on the pan but to my surprise they turned out perfect. The recipe you can find here.

Vähän joulua jo

Blogissa on ollut pari viikkoa aika hiljaista. Hiljaisuus johtuu osittain siitä, että kuvaaminen ei tunnu onnistuvan enää kuin viikonloppuisin. Arkisin, kun päästään kotiin, on jo niin pimeää, että kuvaamisesta ei tule mitään. Pientä joulua olen jo laittanut ja kuviakin niistä saanut.

Paketteja on jo kääritty. Punaisen "Divine Twine" nauhan tilasin Oi paketista. Nimilappusiin laitoin washi teipillä raidan. Joulukalenteri on sisareni tekemä. Lupasin sille paremman paikan, mutta nyt se roikkuu käytävän oven karmissa. Poika ei ole kovin tyytyväinen ollut kalenterin tarjontaan. Eräänä aamuna pikkujätkä kommentoi pussista tulleita muumihahmoja: " Emmä halua näitä. Laita takaasi."

Väliaikaista kaidetta koristelin lumihiutaleisella valkoisella köynnöksellä, kärpässienillä ja ledvaloilla. Joulukortit olen peräti saanut jo kuoritettua. Toki kuoret könnäävät vielä olohuoneen pöydällä. Tänä vuonna leikkelin vanhan 70-lukulaisen kartaston korttien tarpeiksi.

It's been quiet her for almost two weeks. One reason for it is that I'm able to take pictures only during the weekends. During workdays when we get home it's already so dark that's almost impossible to take pictures. Some Christmas stuff I've put up already and took a few pictures as well.

I wrapped a few present already. The "Divine Twine" is from Oi paketti. I decorated the name tags with washi tape. The Christmas calendar is made by my sister. Little boy has not been pleased what the calendar has to offer. One morning after opening the bag and noticing two moomin characters in it he said: " I don't want these. Put them back."

I decorated the temporary fence on our corridor with some snowflake garland, mushrooms and led lights. This year to make the christmas cards I used an old atlas from the seventies.

Terveisiä Kreetalta!

Varmasti ainakin jo toinen blogini lukijoista on ihmetellyt blogihiljaisuutta. Syynä taukoon on ollut pienen perheemme ensimmäinen pakettimatka. Suuntasimme nokkamme kohti Kreikkaa ja Kreetan saarta. Ilman suuria odotuksia lähdimme, ja matka oli kaikin puolin onnistunut. Pojunen jaksoi istua koneessa mallikkaasti mennen tullen ja perillä uima-allas pelasti monelta tylsältä hetkeltä.

I'm sure that by now one of my blogreaders has wondered about the silence. The reason for the little brake was our trip to Greece. We went without high expectations and the trip was quite successful. The little boy sat calmly through the four hour flight and at the hotel the swimming pool saved quite a few dull moments.

Lasitölkistä pumppupullo saippualle

Kaupan muoviset saippupullot ovat välillä hieman ilmeettömiä möhkäleitä, mutta niistä saatavilla "varaosilla" voit tuunata lasitölkistä itsellesi persoonallisemman saippupullon. Tämä on kiva tuliainen vaikka kesämökille tai miksei riittoisa ratkaisu isännän autotalliinkin.

TARVITSET: tyhjän muovisen saippuapumppupullon, kannellisen lasitölkin, sivuleikkurit, kontaktimuovia, sakset, huurrespraymaalia, (valkoista spraymaalia) ja nestesaippuaa.

TEE NÄIN:

1. Leikkaa sivuleikkureilla tai poraa säilyketölkin kannen keskelle reikä. Reiän pitää olla hitusen pienempi halkaisijaltaan kuin pumppupullon pumppuosan.
2. Leikkaa saksilla tai veitsellä pumppupullosta pullon kaulaosa irti. Sen verran, että pullon jengat tulevat mukaan ja pieni osa kaulaa.

3. Testaa, että pullon kaulaosa mahtuu lasitölkin kannen reiästä läpi ja pumpun saa kierrettyä helposti jengoilleen kannen jäädessä osien väliin. Suurenna reikää tarvittaessa.

4. Leikkaa kontaktimuovista kirjaimet s,a,i,p,p,u,a ja liimaa ne pestyn lasitölkin kylkeen.

5. Maalaa koko tölkki huurrespraymaalilla maalin ohjeen mukaisesti ja anna kuivaa.
6. Irrota kontaktimuovikirjaimet tölkin kyljestä.

7.Maalaa tölkin kansi valkoiseksi spraymaalilla, jos kannen alkuperäinen väri ei ole mieluinen (muista irrottaa muovinen pumppuosa pois ennen maalausta). Anna kannen kuivaa.

8. Kierrä pumppu kanteen kiinni ja pyöräytä kansi tölkkiin.

9. Tarkista, että pumpun putki ylettyy pohjalle mukavasti. Lyhennä tarvittaessa ja täytä pullo saippualla.

The soapdispensers you get from the store can sometimes look not so great. But using parts from then and a big glass jar you can create a personal soap holder. Great as a gift or why not a big one for hubby's garage?

YOU´LL NEED: an empty plastic soapdispencer, glass jar with a lid, side cutters, contact paper, scissors, frosty spraypaint, (white spray paint) and liquid soap.

HOW TO DO IT:

1: Cut or drill a hole in the jar lid. The hole must be slightly smaller than the soapdispencer's neck.

2. Cut out with scissors or a knife the neck part of the soapdispencer. You'll need to get the spiral and a part of the neck also.

3. Test that the plastic neckpart fits through the hole you cut in the lid and that you can twist the pump on to the neck. The lid should hold firmly between the neck and the pump. Make the hole on the lid larger if necessary.

4. Cut letters s,o,a,p or whatever you like out of contact paper and place them on the washed glass jar.

5. Spray paint the jar with paint that looks like frost (frost paint?)

6. After the paint is dry peel of the letters.

7. If you want you can paint the lid with white spray paint (but remember to remove the plastic pump parts before painting)

8. Screw the pump back on the lid and the lid on the jar.

9. Check that the pumps tube reaches the bottom of the jar. Shorten if necessary. Fill the jar with soap.