Kylässä Kauhavalla

Kävinpä tänään kivassa paikassa nimeltään Kauhava. Puukoistaan tunnettu pitäjä osoittautui myös aikamoiseksi käsityöihmisen aarreaitaksi. Vierailimme SObloggaajien kanssa Puukko- ja käsityöfestivaaleilla. 

Uusi kauhavalainen tuttavuus oli myös Lankava, jossa en ole koskaan käynyt, vaikka liike on ollut olemassa jo 1920-luvulta saakka.  Suosittelen poikkeamaan, vaikka et olisikaan kova kutomaan tai virkkaamaan, koska liikkeestä löytyy ideoita ja tarvikkeita myös muunlaisiin lankatöihin.  



Ja kun pääset käsillä tekemisen makuun, tien toisella puolella on Tuulia design, jossa on myynnissä mm. omistajan itsensä suunnittelemia kekseliäitä askartelu- ja käsityötarvikepakkauksia. Liike on ehdottomasti käymisen arvoinen. Kivijalkaliikkeestä saa aina kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkiä verkkokaupan sivuja selailemalla. 

Sain myös kiehtovia maistiaisia molemmista liikkeistä. Kunhan pääsen vauhtiin niiden kanssa, esittelen sitten tuotoksia myös täällä. Värejä on ainakin luvassa! 

Visited the city of Kauhava which is known for its' handmade knives. Nowadays the city is also known for its lovely arts and craft shops that are worth the visit even from a longer distance. I got a few goody bags filled with wonderful supplies. Let's see what I'll make out of them.

Postaus on tehty yhteistyössä Lankavan ja Tuulia designin kanssa.

Ajelulla

       

5820 ajettua kilometriä, yhdeksän maata, neljä eri valuuttaa, kolme laivamatkaa ja päivää vaille kolme viikkoa. Niistä oli kesälomaretkemme tehty. Kuvia reissustamme löydät myös Instagramista.

5830 kilometres, nine countries, four different currencies, three boat trips and twenty days. Those were the ingredients for our summer trip. More photos from our trip you can find on my Instagram.

Keväinen Kroatia

Kymmenen vuotta sitten sanoin puoliskalleni, että Kroatiaan on mentävä ennen kuin muut sen hoksaavat. No ei lähdetty ja muut sen hoksasivat hyvin pian sen jälkeen. Nyt kuitenkin pääsin vihdoin tutustumaan Adrianmeren helmeen ihan parhaimmassa seurassa. Vietimme äitini kanssa mukavat viisi päivää keväisessä Dubrovnikissa. 

Vaikka turistikausi ei ollut vielä edes kunnolla päässyt alkuun, oli meitä sielä jo ihan riittävästi. Toki kuvista voit bongata vain kolmen turistin päälaet kiipeämässä muurin päällä, muut onnistuin pitämään kuvien ottohetkellä selkäni takana.

Ten years ago I said to my hubby that we must visit Coratica before everyone else does. Well, we never got to Croatia and now it seems everyone else has been there. Now finally I got to visit the pearl of Adriatic sea with the best company ever. My mother and I spent five lovely days in Dubrovnik. 

Though the high season was yet to come we had plenty of company from other tourists. In the pictures I was able to hide all others. But if you look closely you can see three other tourists on top of the wall. 

Visiitillä Duudson Activity Parkissa

Muutama viikko sitten vietimme koko perheen voimin vapaapäivää ja kävimme katsastamassa Duudson Activity Parkin eli tuttavallisemmin DAPin Seinäjoella. Edellisestä yhteisestä käynnistämme onkin jo aikaa ja poikasellekin kertynyt lisää vuosia ja pituutta. Onneksi päivän teemaan soveltuva paita mahtui vielä hyvin päälle.

Puisto osoittautui kyllä yhtä hyväksi paikaksi kuin muistinkin. Seitsemän vuotiaalle pojusellemme löytyi paljon mielekästä tekemistä. Paikat, joihin edelliskerralla hän oli vähän liian pieni, olivatkin nyt ihan parasta kuten autorata ja vaijeriliuku. Perinteinen Jekkula viihdytti monipuolisuudellaan myös monta hetkeä.  Jotakin jäi myös vielä odotettavaksi iän karttuessa, kun skeitti- ja skuuttipuistoon eikä parkourradalle ei aivan vielä uskaltauduttu. Vinkkinä muuten näihin halajaville, että kannattaa ottaa sisäkengät mukaan. Muutoin puistossa ollaan sukkasillaan. Yritimme pitää pojusella tossuja, mutta ne melkein katosivat superlonimereen kuten myös villasukkani.

Kauhea nälkä riehumisesta tietenkin tuli. Emme kuitenkaan uskaltautuneet syömään seinäjokelaisten erikoisherkkua, pinaattilättyjä ja jauhelihakastiketta, vaan nautimme varmoja suosikkejamme hampurilaisia, ranskiksia ja kebabia. Ravintola Pirttihirmun annokset olivat kaikkien mieleen ja ranskalaiset olivat kerrassaan täydellisiä. Parasta ravintolassa on se, että ruoka ei ainoastaan tule kotimaasta vaan raaka-aineet ovat eteläpohjalaista tuotantoa. Ravintolaan pääsee myös ulkokautta, joten siellä voi piipahtaa vaikka vain syömässä.     

Myös aikuisväelle paikka on vallan sopiva. Lajitestauksessa livahti meillä aikuisilla hetki jos toinenkin, kun innostuimme lyömään pesäpalloa tutkan nopeuslukemien innoittamina. Oma aktiivisuusrannekkeenikin tuuttasi viisi tuntia kestäneen vierailumme päätteeksi täysiä prosentteja. Dap on oivallinen koko perheen päiväretkipaikka, joka muovautuu erilaisten valmiiden synttäripakettien avulla myös juhlapaikaksi. Meidän aikuisten onneksi on tarjolla myös tyky-paketteja, joihin toivoisin monen työnantajan tarttuvan.

:::::::::::::::::

Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.



Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 

:::::::::::::::::

A few weeks ago our little family spend the day off at a local indoor activity park in Seinäjoki called Duudson Activity Park. It’s been a while since our hole family has visited the park and our son has gained years and centimetres in height. Luckily the t-shirt to suit the theme still fits.

The park turned out to be as good as I remembered although small changes had been made. For our seven year old there was lots to do. The activities he was a bit too small last time turned out to be the best this time like the car track and small cable slide. The traditional funhouse also kept him busy for a quite while. Something was also left for the future years when he wasn’t yet so eager to try skateboarding or parkour. If you want to try these out yourself, please remember to bring your indoor shoes with you. Otherwise in the park you should wear socks. The little boy tried waring soft slipper but they were almost lost in the superlone foam sea as were my wool socks.

After all the intensive moving we got obviously quite hungry. Luckily for us there is a restaurant in the premises. We didn’t have the guts to try out the special delicacy of Seinäjoki; spinach pancakes with minced meat sauce. We ended up eating our favourites hamburgers, kebab and French fires. The restaurant Pirttuhirmu’s portions were to everyone’s liking and especially the French fries were soooo perfect. The best thing about the restaurant is that all the ingredients are not just from Finland but from produced locally in Osthrobothnia. You can enter the restaurant also from the outside not just the via the park so if you’re just in the mood for something to eat that suits also. 

The park is not just for kids but for also us grownups. We ended up spending quite a long time testing different kinds of sport activities.  After our five-hour visit to the park my activity loop ended up showing full percentages. Dap is a perfect for family visits but also transforms into a venue for birthdays with different kinds of party packages.  Luckily for us grow ups this has also been noticed in the park and they’re offering workplace activity packages which I hope many employers would take advantage of. 

See more about places to visit in South-Osthrobothnia here

Ennen uutta vuotta

 

Joulun aikaan lomailimme hieman ja lähdimme välipäivinä käymään Tukholmassa. Olimme laivassa yön mennen tullen ja perillä yhden yön hotellin lakanoissa. Katsastimme Junibackenin ja Vasa-laivan, jotka molemmat olivat kuusivuotiaalle pojusellemme oikein passeleita kohteita ja miksei meille vanhemmillekin. Kuninkaanlinnaan oli ihmetykseksemme pitkät jonot, joten tyydyimme katsomaan sitä vain ulkoa päin. Mainio kohde oli myös Sergelin torin kupeessa olevan Kulttuuritalon Rum för Barn.

Vuoden vaihteessa muuten liityin SOblogeihin. Se on joukkio eteläpohjalaisia blogeja kätevästi yhdessä osoitteessa. Heidät tai siis meidät löydät Facebookista.

Vielä voi muuten toivottaa myös hyvää alkanutta vuotta!

During the Christmas holidays we also took a little time off and visited our neighbour country Sweden and its capital Stockholm. We took a boat from Helsinki and spent also one night in the city. We checked out Junibacken and Vasa ship. They both were perfect places for the little boy and also for us elders. The line to kings castle was to our surprise quite long so we ended up admiring the castle from outside. The perfect place to visit with kids is also just side the "Sergels torg" freely translated Room for Kids.

Also something new in the blogging world. I joined SObloggers. Which is a group of South Ostrobothnian bloggers. You can find us also from Facebook.

Also I want to wish you happy new year!

Majakalla

 

Toissa viikonloppuna vierailimme Kaskisissa Sälgrundin luotsiasemalla. Majakka on puolen tunnin venematkan päässä satamasta, mutta se ei tällä kertaa haitannut veneetöntä perhettämme, koska saarelle oli kuljetus. Menomatka oli kovin tuulinen ja sateinen, vaikka säätiedotus oli luvannut auringon pilkahtelevan. Saarella kierrellessämme aurinko lopultakin tuli esiin ja saimme syödä luotsiaseman kahvilan leipomuksia sen paisteessa. 

A week ago we headed out to Kaskinen and it's lighthouse i Sälgrund. It's a half an hour boat trip away from the mainland. Usually it would have been out of our boatless family's reach but a public transportation was provided this weekend. The ride over was windy though the weather forecast had promised little ray of sunshine. As we wondered around the island finally the sun came out and we could eat the cafe's bakings outside in the sunshine.

Ei se nuku

Kymmenen vuotta sitten menimme naimisiin. Häämatkallamme hurautimme Yhdysvaltain "emätietä"  Route 66:sta Chicagosta Los Angelesiin. Tuolloin aika ei riittänyt New Yorkin pysähdykseen, joten en päässyt kauan haluamaani kaupunkiin. 

Ensimmäisen matkaoppaani suureen omppuun olin ostanut jo silloin, kun kaksoistornit olivat pystyssä. Toisen ostin pari kuukautta sitten, koska 10-vuotishääpäivämme kunniaksi mieheni lennätti meidät ihan kahdestaan pilvenpiirtäjien väliin. 

Oli tätä odotettukin. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä nähtävää. Ensi kertaan siis.

Ai juu, pidimme Route 66 ajelusta myös blogia. Olen sen pikaisesti kopioinut tänne, koska uhkaavat lopettaa vanhan blogipalvelun.

Ten years ago we got married. On our honeymoon we drove along the mother road of America, Route 66, from Chicago to Los Angeles. Then we didn't have time to make a stop in New York so I didn't see the City.

The first travel guide I bought to the city when the twin towers were standing. The second one I bought two months ago when to celebrate our ten year anniversary my husband flew just the two of us in to the city that never sleeps. 

I had waited this for a such a long time. We saw a lot but even more was left for the next time.

Ou, ten years ago we kept a blog during our drive through America. I have copy pasted  it here. Sorry it's in Finnish only. 

Koehyppyjä

Pojusen joulukalenterin yhdestä pussista paljastui laskuvarjohyppääjä. Kun koehypyt eivät sisätiloissa oikein onnistuneet niin lupasin, että jonakin päivänä viemme laskuvarjomiehen hyppäämään paikkakuntamme näkötornista. Eilen säiden suosiessa kipusimme koko perheen voimin laskuvarjomiestä testaamaan. Muutaman epäonnistuneen lennon jälkeen saimme miehen lentämään suhteellisen hyvin. Söimme eväät, paistoimme makkarat ja palasimme kotikonnuille.

Parachute man revealed himself from the christmas calendar. Test jumps indoors were not so successful so I promised that on day we'd go to the local observation tower to try it out. Yesterday the hole family claimed up the hill to the tower and did some test jumps. After a few unsuccessful runs the man ended up flying quite okay. We ate some sausages and cookies and then climed down the hill.

Karhuja ja Vesaa katsomassa

Toissa viikonloppuna käväisimme Ähtärin eläintarhassa. En ollutkaan siellä työtehtäviä lukuunottamatta käynyt viimeksi kuin 3-luokkalaisena. Se oli siis silloin, kun Mini-Suomi oli vielä voimissaan. Näköjään syksy on hyvää aikaa käydä eläinpuistossa. Eläimet olivat virkeitä ja liikkuivat paljon. Liput olivat myös halvemmat kuin turistikaudella. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Vesan kyläkaupassa eli hevosenkenkäkaupassa kuten pojusemme sitä nimittää.

Almost two weeks ago we visited a close by Ähtäri Zoo. Autumn seems to be a perfect time to visit zoos. The animals were active and also the tickets were far cheaper than during the high season. On the way back we visited Finland's largest village store or the horseshoe store as our boy calls it.

Pikainen keväinen Tukholma

Kävin vapun jälkeen pikavisiitillä Tukholmassa. Matkaseuranani minulla oli vain pojusen laukkuuni laittama vihainen lintu nimeltään Pommi. Oli kyllä loistavaa matkaseuraa. Ei urputtanut kertaakaan, että on vessahätä tai väsyttää tai on nälkä. Ei marissut myöskään siitä, että suurimman osan matkasta se oli käsilaukkuni uumenissa, josta pääsi esiin vain valokuvaa varten. 

Viikonloppu oli ihan piristävä. Söin hyvin, nukuin hyvin, kävelin paljon, luin ja tein löytöjäkin. Kävin myös katsastamassa Fotografiska-museon. Olen kolunnut valokuva- ja taidenäyttelyitä paljon, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin poistumaan näyttelytilasta kesken kaiken, koska Rogern Ballenin ottamat valokuvat olivat kerta kaikkiaan niin ahdistavia. 

Sunnuntaina käväisin Hornstullin katukirppiksellä, joka oli kyllä suuri pettymys. Myyjiä oli vain muutama hassu, mutta josko tori piristyy kesää myöten. Tukholma on kyllä kiva kaupunki. Suosittelen.

After Labour Day I flew over to Stockholm for a quick two day visit. As a travel companion I had a little Angry Bird called Bomb that my son gave me to keep me company. I have to say he was the best travel buddy ever. He didn't complain that he was hungry or that he had to pee or that he was tired. Also he was totally okay that he spend most of the trip in my purse and only got out to be photographed.

Weekend lifted my spirits. I ate well, slept well, read and made some great finds. Also I checked out the Fotografiska museum. I've seen my fair share of photo and art exhibitions in my life but this was the first time I walked out of one because the pictures by Roger Ballen were just so distressing.

On Sunday I visited the big street flea market in Hornstull. Sadly to say I was really disappointed but maybe more sellers will come when the summer gets started. Stockholm is a very nice city. I recommend it warmly.

Junailua

Pojusemme on jo hetken aikaa höpöttänyt, että tahtoo juna-ajelulle. Pari viikkoa sitten suuri päivä koitti, kun matkustimme junalla Laihialta Vaasaan ja takaisin. Matkaan meni ruhtinaalliset 15 minuuttia per suunta. Juhlallisista sähköradan avajaisista huolimatta matkustimme dieselveturin vetämänä. Petkutusta sanon minä. Poju kuitenkin tuntui tykkäävän kyydistä kuten myös taidenäyttelystä, jonka katsastimme Vaasassa. 

Our son has been babbling about wanting to ride on a train. A few weeks ago I took him for a train ride from Laihia to Vaasa and back. It takes glorious 15 minutes each way. Though the train tracks have electricity the train was pulled by a diesel engine. Cheating I say but the boy was more than thrilled. In Vaasa we checked out an art exhibition which was very intriguing for me and the little boy as well.

Eilen paistoi aurinko

Viimeisen lomapäivämme kunniaksi eilen paistoi aurinko niin komeasti, että lähdin pojusen kanssa uimaan. Tänä kesänä emme vielä koti-Suomen vesissä ole uineetkaan. Omaa pitäjäämme ei ole liiemmin siunattu luonnonmuovaamilla uimapaikoilla, joten suuntasimme naapurikunnan puolelle. Matkaa meiltä tälle ihanalle luonnontilaiselle järvelle on yli 30 kilometriä, mutta jokainen metri on sen arvoinen. Täällä on meidän sukumme käynyt uimassa nyt jo neljän sukupolven ajan, vaikka emme omista senttiäkään rantaviivaa. Hiekkapohjainen matala järvi kun on pikkupojalle ja äidillekin vallan passeli.

Nyt on sitten palattu arkiseen arkeen, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Ja ennen synkkää talvea on kuitenkin luvassa pirteä ja värikäs syksy. Kyllä me jaksamme, eikös vain?

Just like to celebrate the end of our holiday the sun decided to shine hole day yesterday. Me and the little boy decided to go for a swim. Our city is not blessed with natural swimming spots so we headed out to the city next to us. It takes about half an hour to drive to the lake but it's worth every minute. Our family has swam here for 4 generations now although we don't own a single meter of shore line. The lake with it's shallow sandy base is perfect for the little one and also the mother.

Now it's back to normal life but luckily summer isn't over. And before the cold and dark winter we still have a colorful and warm autumn ahead of us. We'll certainly manage or what do you think?

Nimppareita ja vihaisia lintuja

Ja meillähän juhlitaan nimppareita. Omituista tiedän. Eilen olivat omani. Leivoin oikein kakun. Tai no voiko tuota leipomiseksi kutsua, kun uunia ei edes tarvitse lämmittää. Kakun päällä olevat mansikat ovat omalta maalta. Sekin on omituista sen takia, että en ole yhtäkään mansikan tainta tälle tontille tuonut. Puoliskani toi lahjaksi kaksi pallokrysanteemia. Laitoin kattilaan. Mintunvihreä keksitarjotin on Tigerista. Kävimme extempore reissulla Tampereella ja se tarttui mukaani.

We celebrate namedays. That's weird I know. Yesterday I had mine. I baked a cake. Or can you call it baking when you don't have to even heat the oven. The strawberries on top of the cake are home grown. That's also weird because I haven't planted a single strawberry sapling. My hubby gave me two chrysanthemums as a present. I placed them into pots. The mint green cookie tray I bought from our surprise visit to Tampere.

Tampereen reissun pääasiallinen tarkoitus oli tietenkin Särkänniemi. Pojunen nimittää sitä Angry Birds -huvipuistoksi. Sää ei ollut puolellamme, mutta tekemistä löytyi silti. Pienen lemppareiksi nousivat Kantti x Kantin historialliset autot, Taikajoen veneet ja yllättäen akvaario, sieltä kun löytyi pienen pieni Nemo-kalanen.

The main reason for our sudden trip to Tampere was ofcourse the amusement park Särkänniemi. Our son calls it the Angry Birds park. The weather wasn't on our side but we still we found lots to do. The little one liked cars, boats and surprisingly the aquarium because in one of the tanks there was a little Nemo fishy. 

Terveisiä Kreetalta!

Varmasti ainakin jo toinen blogini lukijoista on ihmetellyt blogihiljaisuutta. Syynä taukoon on ollut pienen perheemme ensimmäinen pakettimatka. Suuntasimme nokkamme kohti Kreikkaa ja Kreetan saarta. Ilman suuria odotuksia lähdimme, ja matka oli kaikin puolin onnistunut. Pojunen jaksoi istua koneessa mallikkaasti mennen tullen ja perillä uima-allas pelasti monelta tylsältä hetkeltä.

I'm sure that by now one of my blogreaders has wondered about the silence. The reason for the little brake was our trip to Greece. We went without high expectations and the trip was quite successful. The little boy sat calmly through the four hour flight and at the hotel the swimming pool saved quite a few dull moments.