Maja puusta puuhun

Onnittelin salaa itseäni, kun keksin mielestäni vallan nerokkaan otsikon tälle postaukselleni. Puutarhamme nurkkaan on siis rakentumassa puumaja! Pojunen ja vaarinsa ovat sen ihan kaksistaan suunnitelleet. Inspiraatiota on haettu Pinterestistä, ja majasta on kyllä tulossa aika hulppea. Viimeksi pojunen kertoi, että siihen tulee toinen kerros, jonne tulee vierashuone. Lisäksi laitetaan aurinko- ja ilmeisesti myös tuulivoimaa, jotta saadaan maja sähköistettyä, jos on pojuseen uskominen. En malta odottaa lopputulosta, koska majan valmistuttua järjestetään tietysti myös tuparit.

Our little boy has been dreaming about a treehouse for quite some time now. Together with his grandfather they planned and designed a treehouse that is now in the making to the corner of our garden. Inspiration was searched from Pinterest and it’s surely gonna be a five star tree house. Last that I heard there’s going to be a second floor for the guest room and solar and perhaps even wind power for electricity at least according to our little boy.  I can’t wait for the end result because there's also gonna be a (tree)housewarming party of course.

Tänään on se päivä

Vauvanen makoilee tyytyväisenä isänsä tekemässä sängyssä.
My hubby made the babybed.

Blogissa on ollut hiljaista. Turhan hiljaista ja turhan pitkään. Mutta siihen on kyllä pätevä syykin. Tänään nimittäin on se päivä, jolloin tyttäremme oli määrä syntyä. Hän kuitenkin päätti tulla sulostuttamaan elämäämme reippaan kuukauden etuajassa helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Odotus oli pitkä ja sitkeä, mutta kuten aina se palkitsi. 

It's been all so quit here for over a half a year. Too quiet for too long. But I  have a good reason. Today is the day when our daughter was supposed to be born. She thought otherwise and came to brighten up our lives over a month too soon on the last Sunday of February. The wait was long and troublesome but as always she certainly was worth the wait.

Seinäkellosta avainkaapiksi

 

Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. On the left before and on the right after.

Perin isotädiltäni tällaisen kauniin puisen kellon. Se oli ollut kylmän armoilla jo useita vuosia ja kellokoneisto jumiutunut niin, ettei siitä enää ollut ajan näyttäjäksi. Kello oli  kuitenkin niin kaunis, etten raaskinut sitä heittää pois. Irrotin koneiston ja maalasin sisustan peilipöydästä ylijääneellä mintunvihreällä. Ruuvasin pari puurimaa sen sisuksiin, joihin kiersin koukut avaimia varten.

Ilman lapsuksia ei tämäkään projekti mennyt, kun huomasin puolivälissä rimojen kiinnitystä, että kello on minulla ylösalaisin. Siksi sen sisälle tulikin vain kaksi ortta kolmen sijaan, joista toinen on hieman vintturassakin. Isäntä vain tuumasi, että onpahan tekijänsä näköinen. Ja niinpähän tuo onkin.

I inherited this old clock but couldn't get it working so I ended up making it into a key cabinet. I took out the machinery and painted the inside mint green with the leftover paint from the dresser. I didn't finish this project without any troubles; in the middle of attaching the bars for the hooks I realised that the hole clock was upside down. Thats why I ended up with two "hook bars" instead of three. My hubby said that it looks like its maker. And so it does. 

Maitokärryjen uudet vaatteet

Kaupan markilta löytyi jo tänne muutettuamme maitokärryjen raato. Sen runko oli kauttaaltaan ruosteessa ja pyörät tietenkin rikki. Liki kymmenen vuotta sitten hinkkasin rungosta ruosteet pois ja maalasin sen ruosteenestomaalilla. Päällimmäiseksi laitoin silloista lempiväriäni vihreää. Nyt värivalintani olisi vallan eri. Renkaisiin etsin aikani sopivia kumeja, mutta Motonetissä oli tarjolla vanteet päällikumeineen kahdenkympin kappalehintaan. Appiukkoni teki vielä kärryyn perinteisen laverin ja tadaa – jälleen yksi kymmenen vuoden projekti on valmis!

This old carriage we got together with our house. The frame was covered with rust and both tires were broken. Almost ten years ago I started this project by sanding off the rust and painting the frame. I painted it with my then favourite colour green. Today the colour choice would be something else. For a while I searched for the right tires but ended up buying totally new rims with tires. This week we finally finished this ten year project when my father-in-law made a new skid from wood.

Kodinhoitohuoneessa vailla kripoja

Keikautuslaatikoihin saa paljon pyykkiä. The "tiltable"drawers conseal lots of dirty laundry.

Jälkeen. Pitää vissiin maalata laatikon etumukset valkoisiksi. After. I think I have to paint the drawers also white.

Radio vasemmalla ja ennen oikella. Radio on the left and before on the right

Kodinhoitohuoneemme jäi remontin jälkeen pieneen vaiheeseen. Siellä oli kaupan vanha laatikosto ja sen päällä mankeli. Muuta laskutasoa ei oikeastaan ollut. Keittiöstä tuleva viemärin putki kökötti nurkassa ja sitä naaamioidakseni olin maalannut sen seinän väriseksi.

Kauan haaveissa ollut pidempi taso valmistui kätevän appiukkoni käsissä. Runkona käytimme vanhaa kaupan myyntitiskiä. Siinä toki ei ollut kantta eikä laisinkaan ovia. Aikoinaan rungossa oli ollut neljä keikautettavaa laatikkoa. Kaupan lopetettua toimintansa oli ilmeisesti osuuskauppa vienyt laatikot mukanaan. Liekö niissä ollut myyntikelpoista tavaraa. 

Appiukkoni teki toiveeni mukaisesti runkoon kaksi keikautettavaa likapyykkilaatikkoa keskelle ja päihin tavalliset kaapit. Vanha laatikosto laitettiin uuden rungon toiseen päähän ja näille tehtiin yhteinen kansi, joka päällystettiin vanhan ajan linoleumilla. Viemäriputki koteloitiin ja se odottaa vain jotain kaunista ripustettavaksi kylkeensä.

Uusi kaappirivistö valmistui jo jouluksi ja olen pantannut tätä postausta, koska halusin löytää vetimet ensin uusille keikautuslaatikoille ja kaapeille. Ensin metsästin saman henkisiä vetimiä kuin on laatikostossa, mutta huonolla menestyksellä. Sitten äitini kertoi, että vetolaatikoissa olisi ollutkin pitkät puiset vetimet. Ryhdyin etsimään keinoja laittaa puiset rimat vetimiksi. Löysinkin venekaupoista köysiheloja, mutta kohtuuhinnalla niitä oli tarjolla vain messinkisinä. Meinasin jo sortua ja ostaa perusbiltema-vetimet, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin sitä vanhaa henkeä. Ehkä tuunaamme siihen pitkät puiset "krivat" ja keksimme fiksun konstin niiden kiinnittämiseen. Kerron toki heti teille, kun näin tapahtuu. 

Vanhan Siemensin radion olen saanut isotädiltäni jo lapsena. Se toimii vielä ja on varsin viehättävän näköinen.

My father-in-law made us new cupboards for the laundry room. They're still missing the handles which are really hard to find to my liking. The old Siemens radio I've gotten from my great aunt as a child. It still works and it looks just perfect.

Puinen puhelin ja läppäri

Mustia, punaisia ja vihreitä näppäimiä.
Black, red and green keys.

Läppärin kanteen osui vanerin pala, jossa oli jonkun timpurin laskelmia.
The plywood for the laptop already had some calculations on it.

Puupuhelin. Wooden phone.

Poikasen tultua kotiin hoidosta tässä päivänä eräänä alkoi höpötys puisesta puhelimesta ja tietokoneesta. Tovin jos toisenkin jutusteltuamme selvisi, että eskarilaiset olivat tehneet puiset puhelimet ja läppärit ja pojunen haluaisi myös sellaiset. Ei muuta kuin sahaaman laudan pätkästä puhelinta ja vanerista läppäriä. Pojunen piirsi tarvittavat näppäimet ja näyttöön sopivan kuvan. Läppärin palaset laitettiin yhteen nastoilla ja nahkasuikaleilla. Tuli kuulemma paljon hienommat, mitä poju oli ajatellutkaan.

One day after daycare our son started talking about a wooden phone and a laptop. After talking to him for a while I figured out that the preschoolers had made a laptop and a phone out of wood which he wanted to do also. I sawed some wood for the phone and two pieces of plywood for the laptop. The boy drew what he wanted on them. The laptop was put together with pieces of leather. "It turned out better than I expected" said the boy after seeing the final products. 

Käytävän verran valmista

Viime syksynä väsymys iski emmekä jaksaneet tehdä enää uuden ja vanhan puolen yhdistävälle käytävälle yhtään mitään. Laiskuus jatkui vielä kesällä ja jo mietin, että jaksammeko tehdä koko hommaa laisinkaan. Sitten yhtäkkiä heinäkuun puolella puoliskaan iski innostus ja käytävällä olleet kaapit kaatuivat parissa päivässä. Appeni ja puoliskani urakoivat käytävän valmiiksi alta aika yksikön. Välillä portaiden paikalla oli reikä alakertaan. Ja koska suutarin lapsilla ei ole vieläkään kenkiä, ei minulla ole kuvaa käytävästä alkuperäisessä asussaan, mutta lattiasta näkyy, mihin asti kaapit olivat yhteneväisenä rintamana. 

"Röpöliäistä" pinkopahvia saatiin pelastettua sen verran, että käytävän seinät saatiin sillä viimeisteltyä. Katossa ollut sileä pinkopahvi peiteltiin helmipaneelien alle. Näin katot ovat yhteneväiset koko yläkerrassa. Punainen väri sai väistyä portaikosta ja käytävältä ja sen päälle siveltiin samaa harmaata kuin uuden puolen puulattiassa. Marko Paanasen jäkätys "Lattialistat ovat osa seinää eivät lattiaa" on vaivannut minua jo monta vuotta, siksi myös punaiset jalkalistat muuttuivat valkoisiksi.

Käytävä leveni miltei puolella ja seinän pätkän purkaminen toi tilaan lisää valoa. Katossa roikkuva sateenvarjo on kirppislöytö eikä tule tuohon jäämään. Väliaikainen aita estää putoamasta uuteen "pyykkikuiluuni", josta on kätevä pudottaa pyykit kellariin ja kohti pesukonetta. Jonkun pitäisi nostella valokuvat vielä takaisin seinälle.

The renovation of the corridor connecting the new and old side is finally finished. 

Raakalautaa ja peräkärryllinen hiekkaa

Pojusemme on leikkinyt autotallin oven vieressä olevassa pikkuisessa hiekkakasassa. Ei leiki enää. Ainakaan toivottavasti, koska puoliskani teki kauan kaivatun hiekkalaatikon. Se kirpaistiin nopeasti kasaan raakalaudasta ja minä sivelin sen pintaan kolme kerrosta ylijäänyttä pellavaöljymaalia. Toinen puoli laatikon kannesta avautuu penkiksi selkänojalla ja toinen ilman. 

Itäsaksalaista muoviosaamista henkivä keltasininen kuorma-auto on lahja pojusellemme työystävältäni. Se on ollut jo kovassa käytössä.

Our son has been playing with a small sand pile beside our garage door. Well he hopefully won't be doing that anymore because my hubby made him a proper sandbox out of plain unfinished lumber. I painted it with some leftover paint. The other side of the lid opens up as a bench with a back rest and the other just a basic bench.

The blue and yellow lorry is a gift to our son from my workfriend. East German plastic craftsmanship can be almost touched just by looking at it.