Pienen ensimmäiset juhlat

 

Viime sunnuntaina pienokaisemme sai nimen. Juhlistimme sitä valkoisten pellavaliinojen ja liputuksen kera. Kutsut olin laiskana askartelijana tehnyt valmiisiin korttipohjiin, jotka olin Amerikan reissultamme hamstrannut.  Yritin karttaa pinkkiä ja juhlan teemaväreiksi tulikin lohenpunainen ja mintunvihreä. Koristeeksi hain ilmapalloja ja kukkia sekä pöytään servettejä ja koristelipputikkuja. Kälyni oli taikonut juhlapöytään ihanan herkullisen kakun. Päivänsankari puolestaan pukeutui yksinkertaiseen mekkoon ja kutreillaan hän piti nauhaa, jossa oli aitoja kukkia. Harmiksemme  nauha ei vain pysynyt kovin hyvin paikallaan, mutta eipä tuo lopuksi haitannut mitään. Juhlat olivat varsin onnistuneet ja sankari sai nimen.

Last Sunday our little girl finally got her name. We celebrated it properly with white table cloths and silver dining ware. The party invitations I made using cards that I had bought from our trip to the states. I tried to avoid pink and our theme colours ended up being salmon red and mint green. As decorations I got some balloons and flowers. My hubbys sister made yet again a perfect cake. The little girl wore a dress by The Tiny Planet and a ribbon in her hair with real flowers. Sadly the ribbon didn't stay on pretty well but it didn't matter in the end. The party was successful and the little girl finally got her name.

Tänään on se päivä

Vauvanen makoilee tyytyväisenä isänsä tekemässä sängyssä.
My hubby made the babybed.

Blogissa on ollut hiljaista. Turhan hiljaista ja turhan pitkään. Mutta siihen on kyllä pätevä syykin. Tänään nimittäin on se päivä, jolloin tyttäremme oli määrä syntyä. Hän kuitenkin päätti tulla sulostuttamaan elämäämme reippaan kuukauden etuajassa helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Odotus oli pitkä ja sitkeä, mutta kuten aina se palkitsi. 

It's been all so quit here for over a half a year. Too quiet for too long. But I  have a good reason. Today is the day when our daughter was supposed to be born. She thought otherwise and came to brighten up our lives over a month too soon on the last Sunday of February. The wait was long and troublesome but as always she certainly was worth the wait.

Kaide parvekkeelle

Parvekkeemme on ollut enemmän kuin turvaton jo valmistumisestaan asti. Isäntä hitsasi siihen jo parisen vuotta sitten kaiteen samassa innostuksen puuskassa kuin käytävällekin. Talven tultua se unohtui kuitenkin autotallin nurkkaan hiomista ja maalausta vaille, mutta nyt se on saatu vihdoin paikalleen. On se vaan aika hieno, vaikka itse sanonkin! Tästäkin toki vielä puuttuu joku päällinen. Suunnittelimme puuta. Ehkä suunnittelemme vielä lisää. Hiljaa näyttää tulevan hyvä.

Our balcony has been very unsafe since it was made. It was missing the bannister and therefore could not be used. My hubby welded the bannister already a few years ago at the same time he did one for for the corridor. Then came winter and it was forgotten in the garage corner without sanding and paint. But now it's finally in its place and I'm quite fond of it if I say so myself. And of course it's missing something on the top. We were thinking about a wood piece to put there as a hand railing. Maybe we'll think some more. Slowly but surely. That philosophy seems to be working.

Liki seitsemänsataa vierasta

Meillä kävin viime viikonloppuna paljon vieraita. Autotallissa oli kälyni loistava pop up -kahvila, jonka pöytiin laitoimme retroliinat, koristeeksi pihlajanmarjoja ja koristeomenoita sekä seinille vanhoja osuuskaupan ja postin julisteita ja esitteitä. Pihalle ehdin väsäämään opastekyltit vanerilevyistä, joihin tein saranat nahasta.  Kuvia itse vierailupäivänä en ehtinyt ottamaan kovinkaan montaa, joten teidän on tyytyminen näihin päivää ennen -otoksiin.

Vieraskirjaan nimensä raapusti 670 vierasta, mutta osa jäi varmasti myös kirjaamatta. Aikamoinen määrä! Koko päivä oli aikamoista haipakkaa, mutta kuitenkin niin kovin mukavaa. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja kuulia hyviä juttuja kaupasta ja itse paappa-kauppiaastakin. Kiitokset kaikille kävijöille! 

Last weekend we had a lot of visitors. In the garage my hubby's sister held a pop up cafe where we clothed the tables with retro tablecloths, and put rowanberries and old posters and brochures from the shop and postal office as decorations. To the yard I managed to make signs out of plywood. I stabled strips of leather as hinges. I didn't have time to take many pictures during the day so you'll have to settle with these pre-pictures.

There were 670 names in the guestbook and not all the guests wrote their name down. Quite the number! The hole day was quite busy but also it was really enjoyable. I met lots of new people and heard good stories about the store and even about my grandfather the merchant. Thank you to all the visitors!

Avoimet ovet

  

Anteeksi syvä blogihiljaisuus, mutta kaikkeen on syynsä. Olemme täällä järjestelleet paikkoja, koska avaamme kotimme ovet tulevana lauantaina 9.9. osana Kurikan Asu&Elä -tapahtumaa.

Avoimien ovien lisäksi mieheni mestarileipuri-sisko alias TaikinaTilda tulee pitämään Pop up -kahvilaa entisen myymälän puolelle. Sinne koristeeksi olen yrittänyt etsiä vanhoja kaupan ja postin aikaisia julisteita. 

Herkkujen lisäksi mukaansa voi ostaa pienen palasen osuuskauppaa, koska olen askarrellut magneetteja ja pieniä koruja osuuskaupastamme löytyneistä materiaaleista. Magneetteihin olen käyttänyt vanhoja esitteitä, vastakirjoja ja tapetteja. Korut taas on tehty myyntitiskiä koristaneista listoista.

Tervetuloa! Ovet on auki lauantaina 9.9.2017 klo 10-16. Tapahtuman esitteen voi ladata täältä.

I'm sorry for the long blog silence but everything has its reason. We have put our stuff together in order to open our doors as a part of Kurikka's Asu&Elä -event where regular people open their houses for visitors.

Also my hubby's sister, the master baker also called TaikinaTilda, is opening a pop up café for a day in the old store space. As decorations I've searched old shop and postal office posters.

Apart from lovely cakes you can also buy a small piece of the shop for your self. I've made fridge magnets from old brochures, book keepings and wallpaper. Also some jewerly for which I've used pieces from the old shop counter.

You're very welcome to visit on Saturday 9.9.2017 from 10 to 16. Brochure for the event can be downloaded here.

Ajelulla

       

5820 ajettua kilometriä, yhdeksän maata, neljä eri valuuttaa, kolme laivamatkaa ja päivää vaille kolme viikkoa. Niistä oli kesälomaretkemme tehty. Kuvia reissustamme löydät myös Instagramista.

5830 kilometres, nine countries, four different currencies, three boat trips and twenty days. Those were the ingredients for our summer trip. More photos from our trip you can find on my Instagram.

Elämänhakija

Tällä uudella kaulakorullani on kaunis merkitys. Se on merkityksellinen sekä minulle että tekijälleen. Sen on tehnyt Mohammed. Hän on yksi kymmenistä tuhansista turvapaikanhakijoista, jotka tulivat Suomeen viime vuonna. Me puhumme heistä numeroina, mutta he ovat paljon muutakin. Siitä juontaa myös korun nimi; Not Just A Number, Ei vain numero. Korun taakse saa valita itselleen merkityksellisen päivämäärän. Valitsin poikasen syntymäpäivän.

Korun toisella puolella on teksti "Life seeker". Se myös on kummunnut turvapaikanhakijoilta itseltään. He eivät vain hae turvapaikkaa, he hakevat elämää. Fair Start -brändi on Startup Refugeesin perustama. Kaikki sen myytyjen tuotteiden tuotot menevät suoraan ne tehneille turvapaikan- eli elämänhakijoille. 

My new necklace has a beautiful meaning. It is meaningful for me and for its maker. It's been made by Mohammed. He is one of the thousands asylum seekers that came to Finland last year. We talk of them in numbers but they are much more than that. That's also where the name of the jewerly comes from; Not Just A Number. On the back of the necklace you can select a meaningful date for yourself. I choose the birthday of my son.

On the other side there's a text: "Life Seeker". It also comes from the asylum seekers. Their are not just seeking for asylum, they're seeking for life. The Fair Start brand was founded by a Finnish Startup Refugees. All the profits of the sold items go directly to those who made them; life seekers.