Kauan aikaa sitä tekittelin, mutta nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja väsäsin poikaselle peiton. Juuri sitä ihanaisesta lentokonekankaasta, jonka tässä taannoin ostin. Sisälle käytin kirpparilta eurolla ostamaani vanulevyä. Peitosta tuli kyllä ihan käyttökelpoinen, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä. Päädyin tekemään reunat taittamalla taustakankaan etupuolelle ja tikkaamalla sen siihen kiinni. Jo ensimmäisellä sivulla rupesi kangas aaltoilemaan ihanasti. Rumaa jälkeähän siitä tuli, muttei poika onneksi siitä mitään ymmärrä.
It took this long for me to finally make a blanket out of the airplane fabric I had bought. As a "filling" I used cotton wool that I had bought from the flea market. The blanket is usable but it looks good only from a distance. I decided to turn the fabric I had used for the back on to the front and stitch it there. Already at the beginning I noticed that the green fabric started to wave. It turned out ugly but luckily the boy doesn't know how it is supposed to look.
Pääasia, että ajaa asiansa ja kuten sanoit: poikasen visuaalinen näkökyky ei oo (vielä) niin vahva että osais moittia.
VastaaPoistaTuo on muuten varsin viehättävä tuo sun ompelukone...toimiiko se ihan moitteettomasti iästään huolimatta?
Ei oo tosiaan poikulia pienet mutkat reunuksessa haitanneet. Tänään se sitä oikeen innoissaan tutkiskeli. Oli varmaan ihanan värikäs sen silmään.
VastaaPoistaKones on perintönä saatu ja se toimii ihan ok. Siksakki vähä välillä temppuilee tai sitten en vain osaa laittaa nuita nappuloita oikeaan asentoon. Siinon sellaasia erikoisia kiekkojakin, joilla sais jotakin hienoja koristeompeleita tehtyä. Vipstaakeista on kyllä kulunu kaikki merkit pois ja käyttöohjeesta ei tietenkään oo tietoakaan, niin en tiä kuinka ne toimii.