Täräytin taas maailman parhaan siimaleikkurin käyntiin eli annoin viikatteen heilua. Laitoin "niittymme" miltei kokonaan matalaksi, koska se pääosin koostuu laatukasveista kuten pujo, nokkonen ja maitohorsma. Pienelle osalle tien reunaan on tullut jo sellaista kasvillisuutta, jota haluankin; päivänkakkaroita, hiirenvirnaa, puna-apilaa, harakankelloa ja muutama metsäkurjenpolvikin. Ne saivat jäädä rauhaan. Nostelin nokkoset ja pujot sitten vielä vuolemiini tikun neniin, jotta näyttävät mukamas heinäseipäiltä. Saas nähdä pysyvätkö edes yön yli pystyssä, kun ovat elämäni ensimmäiset seipäälle nostamani heinät.
Yet again I put the best grass trimmer in the world to work. I cut our "meadow" almost to the ground because it mainly consist of such quality plants as stinging nettles and mugworts. For a small area on the side of the road I've gotten the wild plants that I've wanted; daisies, red clovers, spreading bellflower and cranesbills. Those I left alone. I lifted the plants I cut on to some poles I carved so they look a bit like hay poles. Lets see if the poles are still standing in the morning because these are the first three I've ever put up.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti