Kävyillä katetta

Pihassamme on yksi ainoa mänty. Yksi ainoa, joka tiputtelee käpyjään tasaiseen tahtiin pihaamme ja nurmikollemme. Kesällä rupesin nakkelemaan niitä koristeomenapuun alle. Nyt syksyllä siellä on jo aimo kerros käpykatetta. 

Katsokaatte kuinka hyvin samettikukkani voivat. Olen hämmästynyt josen vallan pöyristynytkin niitten menestymisestä! Piti ottaa niistä vielä yksi kuva ennen kuin yöpakkaset tulevat ja vievät ne. 

We have only one pine tree in our yard. That alone is sufficient of producing great number of pinecones. I've started throwing the cones under our tree and now there's quite a layer.

And look how well my summerflowers are doing in the car tyre! I'm amazed how well they've turned out after the poor start. I just had to take one more picture of them before the night frosts.

Kymmenen vuoden metsästys

Miltei kymmenen vuotta sitten kannoimme silloisen uuden löytöni Artekin valkoisen ruokapöydän tämän katon alle. Remontti ei ollut läheskään valmis, mutta ruokapöytä oli jo uutta keittiötä varten. Tahdoin pöydän äärelle Artekin 611 tuolit. Niitä ei tullut etsinnöistä huolimatta käytettynä vastaan, joten tyydyin perus 69-tuoleihin. Hyvinhän ne myös ovat palvelleet. 

Eilen kymmenen vuoden etsintäni päättyi, kun sain huutokaupasta huudettua itselleni kahdeksan mustalla tekonahkalla päällystettyä tuolia. Aluksi tuntui, että olin tehnyt virheen, kun ne toivat keittöön "neukkaritunnelmaa", mutta nyt kun olen niitä siinä katsellut passaavat ne vallan mainiosti. En aio niitä pahemmin entisöidä, mutta saa puoliskani laittaa liimaa pahiten keikkuvien yksilöiden liitoksiin.

Tarttui huutokaupasta vielä mukaani yksi Artekin pöytä, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Almost ten years ago we carried my newest find Artek's white dining table into this house. Our renovation was not even close to being ready but we had a table for the new dining room. Around the table I wanted chairs number 611 designed by Alvar Aalto. Despite the searches I wasn't able to find them so I had to settle for the basic 69 chairs. And they've served us well. I cannot complain.

Last night I could finally call of my search parties when I found eight 611 chairs in an auction. First I thought I had made a mistake  because the dining room suddenly seemed to have a conference room feel to it. But the feeling soon vanished and now I think the chairs are a perfect fit. I don't plan to fix them except for the wobbly ones need some glue. 

Also a small Artek's table moved to our house yesterday but I'll write about it later.

Enemmän kuin OK.

Ostin Riikka Kantinkosken ja Susanna Vennon kirjan OK - Omin käsin. En selaillut sitä missään vaan syöksyin tuntemattomaan, kun klikkasin sen ostoskärryyni. Kirja on juuri sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan. Ohjeet ovat yksinkertaisia eikä niitten selostamiseen ole tuhlattu merkkejä. Kaiken kruunaa toimiva visuaalinen taitto ja kauniit kuvat. Mainiota sanon minä.

Katsokaas muuten kuinka hyvävointisia pelargoniani ovat! Tämä on suuri yllätys, koska alkukesästä kannoin kitukasvuiset kasvit ulos ja unohdin sinne. Yksi kolmesta ehti jo kuivettua, mutta nämä kaksi lähtivät uuteen nousuun.

I bought a book by Riikka Kantikoski and Susanna Vento called OK- Omin käsin (Freely translated: With my own hands). I just had to have it so I clicked it into my shopping cart without even browsing thorough it. The book is just as I imagined it to be. Simple instructions and not too many words to describe the process. On the dot of the i a perfect layout and beautiful pictures. Capital capital!

And look at my geraniums! This is a big surprise because at the beginning of the summer I carried the dried out plants out side and forgot about them. One died but these two started blossoming again!

Suklaiset kuupanot eli kokkareet alias möhkylät

Puoliskani sisko eli natoni on metsästänyt täydellistä suklaacookie reseptiä. Tiedän juuri, mitä hän tarkoittaa. Pehmeitä, isoja keksejä ja suklaanpaloja. Lähdin mukaan metsästämään ja tällainen siitä tuli yhdistämällä muutamia vastaan tulleita reseptejä. Koe-erään laitoin fariinisokeria, mutta luulempa, että ruoko- tai ihan tavallinen sokeri passaisi paremmin. Mutta kuulemma olivat oikein hyviä näinkin ja saan leipoa toistekin, työkaverit vannoivat. Ihan vain pikku vinkkinä, että ei kannata paloitella suklaata suoraan astianpesukoneesta otetun leikkkulaudan päällä. Siihenhän se suli.

EDIT: Älkää vain missää nimessä korvatko tuota fariinisokeria tavallisella tai ruokosokerilla. Tein sen virheen toisessa erässä ja keksithän kovettuivat. 

My sister-in-law has hunted for the perfect chocolate cookie recipe. I know just the one she means. Soft big cookies with chunks of chocolate. I put this recipe together by combining three recipes. For the trial patch I used brow sugar but I think it'll work even better with plain or cain sugar. But still the test patch got a great response and my work colleagues told that I'm very welcome to bake something for them again. As a little tip I have to add that it's not a good idea to crush chocolate on a cutting board that you've just taken out of the dishwasher. It melts the chocolate that is.

EDIT: Don't replace the brown sugar with plain one. I did that mistake on the second batch and the cookies hardened in no time.

150 gr sulatettua margariinia/ melted margarine

1rkl/tbs ruokaöljyä/vegetable oil

2 dl sokeria/sugar
2 munaa/eggs

1 dl fariinisokeria/brown sugar

2 tl/ts vanilijasokeria/vanillasugar

4 dl vehnäjauhoja/wheat flour

1 tl/ts suolaa/salt

1 tl/ts sooda/soda

100 gr suklaata/chocolate

Sekoita jauhot, suola ja sooda toisessa astiassa ja muut ainekset paitsi suklaa toisessa. Yhdistä ainekset ja sekaa taikinan joukkoon murskattu suklaa. Muotoile taikinasta kuupanoita eli kokkareita alias möhkylöitä ja paista leivinpaperin päällä 190 asteessa noin 10 minuuttia

Mix flour, salt and soda in a bowl and other ingredients excluding the chocolate in another. Combine the two together and mix in the crushed chocolate. Form little balls out of the dow and bake in 190 degrees celsius for about ten minutes.

Valoa puutarhaan

Vielä täksi syksyksi ehtii hyvinkin tuunata näitä halpoja aurinkokennovalaisimia. Omani ostin Biltemasta reilun euron hintaan, kiskaisin jalan irti ja laitoin yläosan pilttipurkkiin. Ihanteellista olisi ollut, jos lasipurkin suuaukko olisi ollut juuri tuon lampun kokoinen, mutta menee se näinkin. Isompiin lasipurkkeihin lampun saa passaamaan leikkaamalla peltiseen kanteen sen mentävän reiän.

For this autumn you still have time to make these super easy lamps for the garden. I bought my solar lamps from Biltema for just little over one euro. I took the rod off and planted the lamp part into a glass jar. If the opening of the jar would have been the same size as the lamp it would have been better but it works well like this also. For bigger glass jars you can fit the lamp by cutting a hole in the metallic lid.