Spraymaalia ja nimilappuja

Kenellä muulla on nurkat täynnä vanhoja koriste-esineitä? Niitä ei raaskisi poiskaan heittää, mutta ne eivät oikein sekalaisten väritystensä takia sovi kirjahyllyssä pidettäviksikään. Ollos huoleton, ongelma ratkaistu on. Spraymaalaa eriväriset koriste-esineet samalla värillä. Muodot ja hahmot erottuvat vielä selvästi, vaikka pintaa koristaakin pirteä pinkki. Tuunasin kissan ja aasin liimaamalla niille silmät. Kissan selkään kiinnitin vielä enkelin siivet. Ovat niin kitsch, että ovat jo kertakaikkisen hienoja.

Nimilappoja tilasin poikasen vaatteisiin ja samalla omiin ompelemuksiini Englannista. Tuli halvemmaksi kuin tilata Suomesta ja värejä ja kuviomalleja oli runsain mitoin enemmän. Toimitusaikakin oli siedettävät 4 viikkoa. Täältä niitä saa, jos haluat.

Who else has corners filled with old decorative items? You don't have the heart to throw them out but they don't quite fit with the interior. Don't you worry, problem has been solved. Spraypaint the object with the color of your choice. I painted mine pink. You can still see the shapes and figures quite clearly. I glued eyes on to the cat and the donkey and also put silver wings on the cat. They're so kitsch that they're really cool.

I ordered nametags for the baby's clothes and also some for my self from England. They were cheaper to order there than from Finland. Also they have more colors and patters available.If you want you can order yours from here.

Vuoden vanha

Perheessämme asustaa jo yksi vuotias pikku poika! Kuluupa se aika äkkiä. Naapurilta poikumme sai lahjaksi ihanan Babarin autoineen. Siitä se ajatus sitten lähti kakkua varten. Tein kakkupohjat kääretorttutaikinasta ja väliin laitoin mansikkahilloa, sitruunarahkaa ja kermavaahtoa. Päällisen puoliskani (allekirjoittaneelta meni hermot) kaulitsi sokerimassasta. Kukat ja vihreät lehdet olin aikaisemmin jo muovaillut samaisesta massasta. Ajotie on fariinisokeria.

There's a one year old living in our home! Surely time goes by fast. Our son got as a birthday present this lovely Babar elephant and his yellow car. There I got the idea for the cake. I made the base as large as an oven plate and between the layers I put strawberry jam, whipped cream and citrus sour cream. The cover my husband rolled with a rolling pin from a sugar fondant because I lost my nerve trying to do it! Earlier this week I had done the flowers and the green leaves from the same fondant. The driveway is regular brown sugar.

Omin pikku kätösin

Jo muutama kuukausi sitten intaannuin repimään vanhasta lakanasta matonkuteita. Isolla virkkuukoukulla virkaten pyöräytin kuteista pannunalusen. Sitten silmiini osui ohje tällaiseen koriin ja koukuttelin sellaisen. Aikaa siihen ei mennyt kuin pari iltaa, mutta kädet olivat kovilla, koska matonkudetta on hieman raskaampi virkata kuin tavallista lankaa. Ohjeen löysin täältä. Kannattaa kurkata sivuille muutenkin, koska siellä on kivoja ohjeita muuhunkin.

Leikkipalikat löysin eilen kirpputorilta neljällä eurolla enkä raaskinut niitä sinne jättää.

Already a few months ago I got tore some old sheets into small strips. With a big crochet hook I made this basket out of them. It only took a few nights but it was very tough on my hands because the fabric strips are harder to crochet than regular thread. Instructions for the basket I found here. Check out also the website for other instructions because they have plenty.

The wooden play blocks I found from the fleamarket just yesterday. They cost only 4 euros so I just had to have them.

Tulppaanien aika

Nyt on taas aika tulppaanien. Ihanata, ihanata! Sain lahjaksi kolmekymmentä keltaista tulppaania. Ne koristivat keittiön pöytää toista viikkoa kunnes varistivat kaikki terälehtensä. Pitäisi hakea uusia, koska ne piristävät kummasti päivää.

Kokeilin taas kakun päälle jotakin uutta. Tein tällaisia perhosia marsipaanista. Painelin "pöperööset" tavallisella piparkakkumuotilla ja tein nurkkiin pienet reiät. Painelin kakunkoristeita pintaa ja kuivatin vajaan viikon avoinaisen kirjan välissä. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut kivemman näköiset, jos olisin värjännyt marsipaanin vaikkapa siniseksi.

It's time for tulips here in Europe and I just love it! I got thirty tulips as a present and they decorated our diningroom table for about two weeks. I should get some new ones because nothing cheers the day up like real flowers.

Yet again I tried something new. To decorate a cake I made this little butterflies out of marzipan. I used a regular cookie cutter to cut out the shape, made some holes on the wings and pressed some sprinkles on them. I let them try for about a week between the pages of an open book. Now thinking back I should have colored the marzipan so that the butterflies would have stood out. Maybe blue...

Testing 1-2-3

Jo muutamassa lehdessä on tullut vastaan kakkua, jotka on kuorrutettu uudella ihan maitokaupasta saatavalla sokerimassalla. Halusin toki tuota uutuutta testata ja ostin sitä paketin. Väsäsin pikaisen kakkupohjan kääretorttutaikinasta ja tuttuun tapaan laitoin kerrosten väliin mansikoita ja vaniljakreemiä. Päälle sipaisin kerroksen kermavaahtoa ja ohueksi kaulitun sokerimassan. Se hieman repeili nurkistaan, mutta peitin ne "nerokkaasti" massasta tekemillä vihreillä lehdillä ja päälle ripottelin vielä sydämiä. Taisi kakku onnistua, koska se hävisi jääkaapista parissa päivässä.

In a few magazines I've seen this new stuff with which you decorate your cake. I think it might be called sugar icing in English. In Finland it's custom to put whipped cream on top of the cake so this is a new thing; for me at least. Well of course I wanted to try it. I made a square cake and filled it as I usually do with strawberries and vanilla creme. On top I put a small layer of whipped cream and them set the sugar icing which I had flattened very thin with a rolling pin. Because it was so thin the icing ripped from the corners. "Cleverly" I covered them up with some leaves and sprinkled some hearts on the top. I think I did okay because piece by piece the cake disappeared from the fridge with in two days.

Olan ihanat kuvat

Tänään pääsin katsomaan Ola Kolehmaisen näyttelyä Vaasan Kuntsille. Olen mielinyt sinne jo pitemmän aikaa ja nyt päätin siellä käväistä. Olan työt ovat kyllä kertakaikkisen vaikuttavia. Niillä on miehen mitta korkeutta ja miltei kaksi leveyttä. Aiheina arkkitehtuurin eri piirteitä. Ihania värejä ja muotoja. Ojoijoi! Josko joskus olisi näin isoa seinäpintaa ja tarpeeksi rahaa, niin tällaisen valokuvateoksen tahtoisin kotiinkin.

Today I finally had the chance to check out Ola Kolehmainen´s photoexhibition at Kuntsi in Vaasa. I've wanted to go for so long. His work is so impressive! They're twice the length of a man in width and one in hight. He has captured different aspects of architecture; wonderful colours and shapes. Ojoijoijoi! If I had the space and money I'd by myself one for sure.

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta! Onhan sitä onneksi vielä jäljellä, etteivät toivotukseni vielä myöhässä ole. Joku nerokas totesi maanantai aamuna töissä, että vielä 51 maanantai aamua tänä vuonna jäljellä. Se tuntui jotenkin masentavalta.

Sekä joulu että vuodenvaihde meni meillä rattoisasti kotioloissa. Lahjat tuli avattua ja hyvin syötyä. Kuusen jouduin nostamaan jo pihalle välipäivinä, kun se kuivettui pystyyn. Vuoden vaihtuessa ammuimme raketit ja valoimme tinat. Omani näyttää hieman muumipeikolta vai mitä? Liekö edessä reissu muumimaailmaan? Se jää nähtäväksi...

Happy New Year! Luckily it's not too late to wish it because they're many days left of it. A colleague of mine said on Monday morning at work that only 51 Mondays left from this year. Somehow it sounded very depressive.

Both Christmas and New Year we spent at home. We opened our presents and ate well. I had to take the Christmas tree out just after few days of Christmas because it dried up. When the year changed we shot some fireworks and saw in to our future by melting tin and dropping it the into a bucket filled with icecold water. My tin looks a lot like Moomin trolley. Maybe it predicts that this year I'll take a trip down to the Moomin valley. We'll just have to wait and see...