Pikku juttuja

 

 

Talvi on ilmeisimmin tulollaan, kun pihalta ei meinaa löytää enää mitään vaasiin laitettavaa. Löysin kuitenkin ikivihreitä katajan oksia, ja katkoin niitä muutaman entiseltä työystävältäni nykyiseltä ystävältäni saamaan kauniiseen lasimaljaan.

Kirpputorilta mukaani tällä viikolla tarttui kirkasta lasia oleva Heikki Orvolan pöytätuikku. Se passaa mainiosti aikasemmin ostamani vihreän viereen. Vihreä on sitä paljon suurempi ja siinä lukee Arabia, kun uudessa valmistajana on Nuutajärvi. Mitäköhän tämä tarkoittaa? Tuskinpa mitään.

Kesällä löysin paikalliselta kirpputoriltamme kauniin pyöreäkulmaisen peilin. Se ei enää niin priimassa kunnossa ole peilausominaisuuksiltaan, mutta toin sen kuitenkin kotiin ja laitoin kirjahyllyn päälle. Siihen se on vallan passeli. Kirjahyllyn päällä myös majailee isännän Amerikan reissulta tuoma tuliainen. Se(kin) kannustaa miesväen suosikkijoukkuetta. Hyvä Patriots!

Winter is probably coming because I could not find anything blooming to put in my vase so I ended up cutting some branches from the evergreen juniper. I put them in a lovely glass bowl that I got from my former colleague whom I nowadays call a friend.

I made a perfect find from the flea market this week; Heikki Orvola's candle holder made out of clear glass. It fits perfectly beside the green one I've bought earlier. The new one is much smaller and it says Nuutajärvi on it. The green one is made by Arabia.

During the summer I bought this lovely round cornered mirror from a local flea market. The reflection is not that good anymore but I still brought it home an hanged it over the book shelf. I think it suits the room nicely. The money bank my hubby brought home from the States. It's celebrates his favourite football team. Go Patriots!

Aikamoisessa joukossa

Ohops! Olen päässyt aikamoiseen seuraan. Tämä on jo saavutus sinänsä. Käyppä äänestämässä joko minua tai jotakin muuta. Aikaa on lokakuun loppuun ja arpajaisetkin luvassa. Helpoiten löydät blogini, kun naputtelet alkukirjaimet sivustolla olevaan hakuluukkuun.

I'm in a fine group when you can vote for the most inspiring lifestyle blog. You can vote for me or someone else. You got until the end of this month. Type the start of my blogname "osuus" in the space provided so you'll find it easier.

Kolme Kekkosta

 

Aikoinaan blogista tehty pieni ystäväkirja otsikoitiin: Kolme Kekkosta. Kekkosen virallisia virkakuvia meillä tosiaan on kolme, mutta nyt viimein ne ovat samalla seinällä. Kokoelma on alkanut oikealla näkyvästä kuvasta. Ostin sen kirpputorilta. Rivissä olivat jonkun lopetetun kyläkoulun seinältä pelastetut kuvat kaikista presidenteistämme, mutta hinnan ollessa suht korkea jouduin valitsemaan niistä yhden, joten päädyin Urhoon. 

Keskellä olevan mustakehyksisen Kekkosen olen perinyt, vaikka se on pienin, on painotyö onnistunut tässä printissä parhaiten. Vasemmalla olevan pramea kehyksisen Kekkosen olen saanut syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Aikoinaan se on koristanut valtion viraston seinää. 

Näitä kuvia katsoessa ymmärtää nykyisen presidenttimme kuvasta syntyneen kohun.  Tenhovaaran studiossa otettu presidentti Kekkosen muotokuva on kaunis, tasapainoinen, hyvin valaistu ja sävykäs otos.

A long time ago a story was published about our house in a magazine. It was headlined three pictures of Kekkonen. Kekkonen is our former president and we really do have three pictures of him. All of them are the same official portrait. Now the three portraits are hanging on the same wall for the first time. 

The first one on the right I bought from the flea market. The middle one with the black frame I've inherited and the one on the far left with the golden frames I've gotten as a birthday present from my mother.

Looking at these portraits taken by Tenhovaara studio in Finland I cannot but understand the fuss that rose about the portrait of our present president Niinistö. This picture taken of Kekkonen is very beautiful, balanced, well lit and multi toned. A perfect example of a well put together portrait.

Omalta maalta

Ovenkarmeista tehdyt kasvulavat ovat jo kauan sitten joutuneet rikkaruohojen valtaamiksi. Muutenkaan ne eivät ratkaisuna kovin kätevät olleet, joten mieheni joutui maankääntöhommiin. Pienen pieni pläntti kaivon takaa käännettiin hoitamaan kasvimaan virkaa. Suurin odotuksin en lähtenyt maata viljelemään, mutta kuitenkin saimme oivallisen sadon porkkanasta, sipuleista, salaatista ja herneistä. Perunoitakin laitoin muutaman varren verran ja sieltäkin pari kattilallista on satoa noussut. 

My last vegetable garden was taken over by weeds so I had to make a new one. My hubby turned over soil behind the well. I did not have great expectations but succeeded to have a decent harvest in onions, carrots, salads and peas. Also potato we've gotten a few kettles worth. 

Ei se nuku

Kymmenen vuotta sitten menimme naimisiin. Häämatkallamme hurautimme Yhdysvaltain "emätietä"  Route 66:sta Chicagosta Los Angelesiin. Tuolloin aika ei riittänyt New Yorkin pysähdykseen, joten en päässyt kauan haluamaani kaupunkiin. 

Ensimmäisen matkaoppaani suureen omppuun olin ostanut jo silloin, kun kaksoistornit olivat pystyssä. Toisen ostin pari kuukautta sitten, koska 10-vuotishääpäivämme kunniaksi mieheni lennätti meidät ihan kahdestaan pilvenpiirtäjien väliin. 

Oli tätä odotettukin. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä nähtävää. Ensi kertaan siis.

Ai juu, pidimme Route 66 ajelusta myös blogia. Olen sen pikaisesti kopioinut tänne, koska uhkaavat lopettaa vanhan blogipalvelun.

Ten years ago we got married. On our honeymoon we drove along the mother road of America, Route 66, from Chicago to Los Angeles. Then we didn't have time to make a stop in New York so I didn't see the City.

The first travel guide I bought to the city when the twin towers were standing. The second one I bought two months ago when to celebrate our ten year anniversary my husband flew just the two of us in to the city that never sleeps. 

I had waited this for a such a long time. We saw a lot but even more was left for the next time.

Ou, ten years ago we kept a blog during our drive through America. I have copy pasted  it here. Sorry it's in Finnish only. 

Puolipyöreän pöydän siirtelyt

Muistin kuin muistinkin lupaukseni kertoa, mitä on tapahtunut pojusen huoneen puolipyöreälle musta kantiselle Artekin pöydälle. Sehän muutti työhuoneeseemme ja sai parikseen Huuto.netistä huutamani lasten tuolit. Aikani metsästin Artekin lastentuoleja, mutta luovutin ja sain huudettua nämä perinteiset Niemen tehtaiden tuolit sopuhintaan. 

Seinälle sain vihdoin ja viimein kehystettyä talostamme löytyneen Postipankin vanhan julisteen. Sen ulkoasu on kyllä niin nykyaikainen, että eipä tuota vanhaksi tunnista kuin logosta ja sanomasta.

I just remembered my promise to tell about the little half round table that moved from the little boy's room. It found a new home in our study. I paired it with some traditional children's chairs I found in an online auction. 

On the wall is an old poster I found in our house. It's an advertisement for cheques for an old Finnish bank. It looks so fresh that it would most certainly pass for today's ad.

Seinäkellosta avainkaapiksi

 

Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. On the left before and on the right after.

Perin isotädiltäni tällaisen kauniin puisen kellon. Se oli ollut kylmän armoilla jo useita vuosia ja kellokoneisto jumiutunut niin, ettei siitä enää ollut ajan näyttäjäksi. Kello oli  kuitenkin niin kaunis, etten raaskinut sitä heittää pois. Irrotin koneiston ja maalasin sisustan peilipöydästä ylijääneellä mintunvihreällä. Ruuvasin pari puurimaa sen sisuksiin, joihin kiersin koukut avaimia varten.

Ilman lapsuksia ei tämäkään projekti mennyt, kun huomasin puolivälissä rimojen kiinnitystä, että kello on minulla ylösalaisin. Siksi sen sisälle tulikin vain kaksi ortta kolmen sijaan, joista toinen on hieman vintturassakin. Isäntä vain tuumasi, että onpahan tekijänsä näköinen. Ja niinpähän tuo onkin.

I inherited this old clock but couldn't get it working so I ended up making it into a key cabinet. I took out the machinery and painted the inside mint green with the leftover paint from the dresser. I didn't finish this project without any troubles; in the middle of attaching the bars for the hooks I realised that the hole clock was upside down. Thats why I ended up with two "hook bars" instead of three. My hubby said that it looks like its maker. And so it does.