Omalta maalta

Ovenkarmeista tehdyt kasvulavat ovat jo kauan sitten joutuneet rikkaruohojen valtaamiksi. Muutenkaan ne eivät ratkaisuna kovin kätevät olleet, joten mieheni joutui maankääntöhommiin. Pienen pieni pläntti kaivon takaa käännettiin hoitamaan kasvimaan virkaa. Suurin odotuksin en lähtenyt maata viljelemään, mutta kuitenkin saimme oivallisen sadon porkkanasta, sipuleista, salaatista ja herneistä. Perunoitakin laitoin muutaman varren verran ja sieltäkin pari kattilallista on satoa noussut. 

My last vegetable garden was taken over by weeds so I had to make a new one. My hubby turned over soil behind the well. I did not have great expectations but succeeded to have a decent harvest in onions, carrots, salads and peas. Also potato we've gotten a few kettles worth. 

Ei se nuku

Kymmenen vuotta sitten menimme naimisiin. Häämatkallamme hurautimme Yhdysvaltain "emätietä"  Route 66:sta Chicagosta Los Angelesiin. Tuolloin aika ei riittänyt New Yorkin pysähdykseen, joten en päässyt kauan haluamaani kaupunkiin. 

Ensimmäisen matkaoppaani suureen omppuun olin ostanut jo silloin, kun kaksoistornit olivat pystyssä. Toisen ostin pari kuukautta sitten, koska 10-vuotishääpäivämme kunniaksi mieheni lennätti meidät ihan kahdestaan pilvenpiirtäjien väliin. 

Oli tätä odotettukin. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä nähtävää. Ensi kertaan siis.

Ai juu, pidimme Route 66 ajelusta myös blogia. Olen sen pikaisesti kopioinut tänne, koska uhkaavat lopettaa vanhan blogipalvelun.

Ten years ago we got married. On our honeymoon we drove along the mother road of America, Route 66, from Chicago to Los Angeles. Then we didn't have time to make a stop in New York so I didn't see the City.

The first travel guide I bought to the city when the twin towers were standing. The second one I bought two months ago when to celebrate our ten year anniversary my husband flew just the two of us in to the city that never sleeps. 

I had waited this for a such a long time. We saw a lot but even more was left for the next time.

Ou, ten years ago we kept a blog during our drive through America. I have copy pasted  it here. Sorry it's in Finnish only. 

Puolipyöreän pöydän siirtelyt

Muistin kuin muistinkin lupaukseni kertoa, mitä on tapahtunut pojusen huoneen puolipyöreälle musta kantiselle Artekin pöydälle. Sehän muutti työhuoneeseemme ja sai parikseen Huuto.netistä huutamani lasten tuolit. Aikani metsästin Artekin lastentuoleja, mutta luovutin ja sain huudettua nämä perinteiset Niemen tehtaiden tuolit sopuhintaan. 

Seinälle sain vihdoin ja viimein kehystettyä talostamme löytyneen Postipankin vanhan julisteen. Sen ulkoasu on kyllä niin nykyaikainen, että eipä tuota vanhaksi tunnista kuin logosta ja sanomasta.

I just remembered my promise to tell about the little half round table that moved from the little boy's room. It found a new home in our study. I paired it with some traditional children's chairs I found in an online auction. 

On the wall is an old poster I found in our house. It's an advertisement for cheques for an old Finnish bank. It looks so fresh that it would most certainly pass for today's ad.

Seinäkellosta avainkaapiksi

 

Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. On the left before and on the right after.

Perin isotädiltäni tällaisen kauniin puisen kellon. Se oli ollut kylmän armoilla jo useita vuosia ja kellokoneisto jumiutunut niin, ettei siitä enää ollut ajan näyttäjäksi. Kello oli  kuitenkin niin kaunis, etten raaskinut sitä heittää pois. Irrotin koneiston ja maalasin sisustan peilipöydästä ylijääneellä mintunvihreällä. Ruuvasin pari puurimaa sen sisuksiin, joihin kiersin koukut avaimia varten.

Ilman lapsuksia ei tämäkään projekti mennyt, kun huomasin puolivälissä rimojen kiinnitystä, että kello on minulla ylösalaisin. Siksi sen sisälle tulikin vain kaksi ortta kolmen sijaan, joista toinen on hieman vintturassakin. Isäntä vain tuumasi, että onpahan tekijänsä näköinen. Ja niinpähän tuo onkin.

I inherited this old clock but couldn't get it working so I ended up making it into a key cabinet. I took out the machinery and painted the inside mint green with the leftover paint from the dresser. I didn't finish this project without any troubles; in the middle of attaching the bars for the hooks I realised that the hole clock was upside down. Thats why I ended up with two "hook bars" instead of three. My hubby said that it looks like its maker. And so it does. 

70 senttiä sienikuminauhaa

Opiskeluaikonani, siis kauan sitten, silmäni pysähtyivät kauniin muotoiseen peltiseen roskikseen anopin varastossa. Ihailin sitä ääneen ja sain sen omakseni. Se muutti opiskelijayksiööni ja olin siitä innoissani. Pari vuotta myöhemmin bongasin sen sisustuslehdestä ja tajusin sen olevan haluttu Vipp-roskis.

Anoppi oli irrottanu siitä jo aikoinaan mustat muovitapit, joiden tarkoitusta en minäkään oikein ole hoksannut. Spraymaalasin Ikean halvimmat muoviset kaapinovien nupit mustiksi ja ruuvasin valmiina oleviin reikiin. Useamman vuoden ajan on ostoslistallani ollut pehmyt kuminen nauha, joka tulee kannen alle, mutta en vain ole aikaiseksi saanut käydä sitä tilaamassa.

Vihdoin ja viimein sain myös sienikuminauhan (siksi sitä kuulemma kutsutaan) uusittua. Ensimmäisellä kerralla yritys meni hiukan pieleen, kun tilaamani nauha olikin harmaata. Myyjä ei huomannut kysyä onko värillä väliä enkä minäkään hoksannut sitä hänelle kertoa. Toisella kertaa nauha oli juuri oikean sorttista. Hintaa sille tuli kauhistuttavat 1,50 euroa. Roskis on palvelut meillä myös vaipparoskiksena ja nyt sen sisuksiin päätyvät pahvit.

Many years ago I spotted a nicely shaped bin in my mother-in-laws storage. I admired it out loud and got to take it home. First it moved into my student flat where I and others adored it (not through day and night though). A few years later I spotted it from an interior design magazine and suddenly I realised that it was everyone wanted; the Vipp trash can!

My mother-in-law had taken out the black plastic handles which I haven't either figured out what they are for. I bought the cheapest white cabin door knobs for Ikea and spray painted them black and screwed the on to the bin. For many years I've also meant to by the foamy round band that goes under the lid but just haven't gotten around to it.

Finally I ordered the band for the bin. The first time didn't go as planned because it turned out to be gray. The seller didn't ask about the colour and I didn't even think about telling him. I thought they're all black for sure. For the second time around the band was just as I ordered. It ended up costing terrifying 1,50 euros. In our house the bin has served also as a diaper bin but now it's in the kitchen for the cardboard. 

Pöytä, joka muutti meille

 

Liki kaksi vuotta sitten ostin huutokaupasta Artekin tuolit ja pöydän. Lupasin palata asiaan pöydän suhteen pikapuoliin. Noooh, postaus on hieman viivästynyt, mutta tässä se nyt viimeinen tulee. 

Pojusella oli jo mustakantinen puolipyöreä pikkupöytä, johon olimme vaihtaneet lyhyemmät jalat. Huutokaupasta mukaani lähti kuitenkin Artekin lastenpöytä valkoisella kannella. Kansi on hieman ajansaatossa kärsinyt, mutta se ei menoa haittaa. 

Kellon löysin aikoja sitten kirppikseltä, mutta se pitää niin kovaa käyntiääntä, että häiritsee kuulemma kovasti. Niinpä se ei käy. Brion hellalle saatiin tiskiallaskaveri synttärilahjaksi. Pieni pesukone on lahja mummulta ja on ahkerassa käytössä. Buzz Lightyear sen päällä on Amerikan tuliainen ja hylly sen yläpuolella on taas Sveitsin kirpputorilöytöjä.

Musta pikkupöytä sai taas uuden elämän työhuoneessa, mutta kirjoitan siitä sitten toisen kerran. Toivottavasti kuitenkin aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. 

Almost two years ago when I bought new chairs for the dining room from an auction I promised to get back to you on a table I also bought. Well better late than never.

Our son already had a little Artek's table with a black cover but I ended up buying a another one with a white top for his room. The cover has seen better days but I don't mind and neither does our son.

The clock is a find from the flea market. It keeps such a loud sound that it bothers our son. As a birthday present  the little stove got a sink cabinet beside it. The little washing machine is a gift from grandmother and is in heavy use. Buzz Lightyear on top of it is a gift from America and the shelf on the wall is a flea market find from Switzerland.

The little black table got a new life in the study but I'll write to you about it later. Hopefully sooner than two years from now...

Mintunvihreä muodonmuutos

Peilipöytä ennen toimenpiteitä. The dresser before the makeover.

Vihdoin ja viimein saimme kannettua maalaamani kampauspöydän makuuhuoneen nurkkaan. Tämän kaunottaren perin jo aikoja sitten, mutta projekti on tuttuun tapaani venynyt hieman. Reipas vuosi sitten hioin sen jo maalauskuntoon ja ostin maalitkin, mutta se vain jäi.

Myös tuttuun tapaani tästäkin puuttuvat vielä vetimet. Vanhat vetimet ovat eri paria ja ne on jossakin vaiheessa vaihdettu, joten eivät ole alkuperäiset. En kuitenkaan ole vielä päättänyt, että tahdonko tähän perinteikkäät vetimet vai lähtisinkö vallan modernimmalle suunnalle. 

Pöydästä löytyy myös tekijän jurvalaisen huonekaluliike Lauri Viitalan leima. Samaten peilin taakse oli suojaksi pyöräytetty silloin uutta nyt jo vanhaa sanomalehteä. Pojunen toi värikkäät dinosaurukset istumaan peilin reunalle, johon ne passaavat mainiosti.

This project has also been bubbling under for quite a while now. I got it finally finished but as it turns out to be a habit of mine it's also still missing the handles. The ones I took off were portably changed during the previous paint job and are a mix match so I want to change for something nicer. I have not yet decided will I go for a more original look or will I change them for modern not so unusual look.

The maker stamp can be still found on the back of the dresser. It's from a carpenter from the city of Jurva. Also the new now old newspaper was put on the back of the mirror. The boy brought little dinosaur figures on the edge of the mirror. They fit there perfectly.