Eihän se ikinä lähde käyntiin, siitä on loppunut bensa tai sen valjaat painavat jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kolot olkapäihin. Sellainen se on, se meidän siimaleikkurimme. Sittenpä löysin punaisen perintökalun, josta ei bensa lopu eikä sen ääni särje maaseudun rauhaa. Pois alta horsmat, nokkoset ja voikukat. Täältä tulee vanha kunnon viikate.
Sain myös jo viime viikolla ajalliseksi käväistä tuossa lähikasvihuoneilla kesäkukkaset hakemassa. Yhden satsin istutin Rosson roskalavalta pelastamaani kattilaan. Eilen kaivoin saksankurjenmiekat pois kukkapenkistä siirtääkseni ne muualle. Nyt ne könnäävät vielä kottikärryissä. Josko huomenna kaivaisin niille kuopan tai sitten ylihuomenna.
It never starts, it has run out of gas or the straps have dug deep holes into my shoulders just in the first ten minutes. Yes that's our grasstrimmer. Now I found this red old thing that doesn't run out of gas or the noise doesn't brake the countryside's silence. Away be gone nettles and other weeds here comes the scythe.
Last week I also finally planted some summer flowers which I had bought from the local greenhouse. One patch I planted into an old cattle which I had rescued from a skip. Yesterday I dug some flowers up and now they're waiting to be replanted into a new place. Maybe tomorrow or the day after...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti