Perjantaina löimme näyttelytilan ovet viimeistä kertaa kiinni ja kasasimme tauluni auton perälle. Kahden viikon urakka oli ohi. Ovi oli käynyt yli kaksisataa kertaa, mikä on mielestäni Kurikan kokoisessa kaupungissa suhteellisen hyvin. Näyttelyä valvoessani ja poikasemme nukkuessa päiväuniaan keskellä salia, napsin muutaman kuvajaisen näyttelytilasta. Se kun mielestäni on aika viehättävä.
On Friday we closed the doors to my photo exhibition the last time. Though it was fun, the two weeks were also quite exhausting. Over two hundred people turned up to see my photos which is quite a good amount in a city as small as Kurikka. While I had to "monitor" the exhibition and our son was asleep in his carriage I took some pictures of the place. I find it enchanting.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti