En tiedä mikä on iskenyt taas. Anopin mehumaija on jo toista kertaa lainassa tänä syksynä. Ensimmäisellä kerralla laitoin mehuiksi mustaherukoita ja nyt omenoita. Molempia olen luvan kanssa varastanut porukoitteni puutarhasta. Keitin molemmat mehut ilman sokeria ja pakastin. Josko kelpaisivat lapselle sellaisenaan.
Omat omenapuumme ovat vielä varsin alkuvaiheessa. Talviomenapuu on niin huonossa jamassa, että epäilen tuleeko siihen koskaan omenoita. Tämä toinen voi jo jäniksen hyökkäyksen jäljiltä paremmin. Se antaa satoa miltei kymmenen punaista ja maukasta omenaa. Harmikseni olen hukannut lapon, jossa lukee mikä puu on "merkiltään". Olisin hakenut toisen sen seuraksi. Jos ihmettelet, miksi siitä roikkuu kukkapurkkeja, se johtuu siitä, että yritän epätoivoisesti taivuttaa puunoksia oikeaan suuntaan. Ne kun tuppaavat kaikki kaartumaan samalle puolelle.
Something weird has struck me again. For the second time this autumn I've borrowed a juicemaker from my mother-in-law. First time I made juice out of black currants and now from apples. Both I've gotten from my mother's garden. I cooked both juices with out sugar and put them in the freezer.
Our own appletrees are still very small. The winter appletree is in such a bad condition that I wonder will it ever give apples. The other tree is looking mighty good after surviving the rabbit attack. This year it gives almost ten red delicious apples. To my sorrow I've lost the little note that had the apple tree's "label" on it. I've would have gone and bought myself another one. In case you're wondering why there are pots hanging from the branches it's because I'm trying to bend them gently so they'll grow in the right direction.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti