Tyynyjä tuoleille ja laukku käsivarrelle

Käiväisin viime viikon lauantaina yhtäkkiä naapuripitäjässä. Kirpputorilta tarttui joukkoon mokkanahkainen laukku, johon oli kaiverrettu nimikirjaimet E.L. Kirpputorilta suuntasin Lennolin tehtaanmyymälään, jossa jo kesällä olin pyöritellyt punaisia tyynyjä, mutta harmikseni jättänyt ne sitten ostamantta. Nyt hyllyllä oli enää vain yksi punainen tyyny. Onnekseni myyjä löysi takahuoneesta vielä toisen sen pariksi. Nyt ne koristavat olohuoneessa uusia harmaita nojatuolejamme.

Last week I made a quick stop at a flea market and found this lovely hand bag. It has initials E.L engraved on it. I also went to Lennol's factory shop and bought my self a couple of red pillows which I have had my eyes on since the summer. On the shelf there was only one pillow but luckily the sales lady found me a second one from the back room. Now they decorate our new armchairs in the living room.

Torttutaikina vohlut

Torttutaikinaa oli jäänyt pakastimeen laatikollinen joulusta. Ei oikein enää tee torttuja mieli, mutta onneksi löysin tämän mainion ohjeen, miten torttutaikinasta voi tehdä vohluja eli vohveleita. Kyytipojaksi olisi kyllä tarvinnut jäätelöä. Se on selvä se.

I had some left over dough in the freezer. From this lovely blog I found out that you can make some waffles also from it. The thought would never have crossed my mind. Ice-cream would have made them even better I think.

Kallis halpa lounas

Tässä päivänä eräänä ajattelin olla taloudellinen ja hakea nopeasti vain työmaan viereisestä marketista ruokaa. Mikroateria kainalossani sorruin kuitenkin vilaisemaan kultaliikkeen ikkunaan. Siellä oli varsin viehättävä kaulariipus ja hintaa vain yhdeksän euroa. Halpaa, ajattelin ja astuin kauppaan. Maksaessani ostosta huomasin vielä kassakoneen alla vitriinissä hopeisia sormuksia. Pakkohan niitä oli kokeilla. Tämä vihreä kivinen ihanuus sopii kuin nakutettu nimettömään ja pakkohan siitäkin oli kaupat tehdä. 

Sittemmin surffailin ja silmiini osui tuo samainen sormus, mutta eri kivellä. Se on kuin onkin Kupittaan Kullan valmistama. Mikä löytö! Hyllystäni löytyy vuoden 1968 hääkirja, jossa on myös aukeamallinen kyseisen firman koruja, muttei juuri tuota omaani. Kirja on muutenkin aika hauska. Siinä on paljon mainoksia, joissa esitellään kodin vermeitä pesukoneesta asiastoihin, joita nuoren rouvan olisi hyvä opetella käyttämään.

One day I decided to have a cheap lunch. I headed to the supermarket near my workplace and came out with a delicious microwave dinner. My eyes yet again wondered to the window of the jewelry shop. There I noticed this lovely silver necklace for just 9 euros. I walked into the shop and as I was paying I noticed in the vitrine under the cash register lovely silver rings. I just had to try some. This green stoned one fit me perfectly and I had to buy it as well.

Later I surfed the internet and found out that it was made by Kupittaan Kulta. What a find! I have a little wedding book from the sixties which has lots of advertisments for newlyweds. There's also a page from Kupittaan Kulta but my ring is not on it.

Puita päin seiniä

Blogi on ollut miltei kaksi viikkoa vallan heitteillä, kun olen yrittänyt saada huushollia järjestykseen. Tyhjätä toista kaappia ja täyttää toista. Nyt olen saanut esille myös lamppuja, joita olen jo aikoja sitten hamstrannut, mutteivät ole mihinkään mielestäni sopineet. Ikean valkoisen "ufon" olen ostanut yli kymmenen vuotta sitten, mutta nyt vasta sille löytyi sovelias paikka. Keltaisen pellilampun olen perinyt ja putsauksen jälkeen se pääsi poikasen huoneen kattoon. Valkoinen tanskalainen metallilamppu roikkuu nyt ruokapöytämme päällä. Se antaa mukavan valon.

Työhuoneessakin rupeaa jo näyttämään joltakin. Appi laittoi puu-tapetit seinille ja puoliska lack-hyllyt. Rommaa ja roipetta on vain sen verran, etten tiedä miten ne varastoisi, että olisivat suhteellisen kätevästi ja helposti saatavilla. On tässä vielä hommaa.

I've abandoned my blog for almost two weeks now in order to get the house in order. I've emptied a cabinet just to put the stuff in another. I've gotten out also some lamps which I've store for a while now. The white Ikea lamp I bought already ten years ago but just now found a perfect place for it. The yellow lamp I've inherited and it's in our son's room. The white lamp is Danish and is now hanging in our dining room. It gives a nice light.

The study is starting to look like a work room. My father-in-law papered the walls and my hubby put up the lack-shelfes. There's so much stuff that I don't know how I would store it so they would be easy to access and use. There still a lot of organizing to do.

Lupaus uudelle vuodelle

En ole kova tekemään uudenvuodenlupauksia. Nyt kuitenkin teimme sellaiset jo ennen joulua työystäväni kanssa. Tämän vuoden loppuun mennessä tulee Dostojevskin Rikos ja rangaistus olla luettuna. Mitään sanktioita ei olekaan luvassa, vaikka Raskolnikovin seikkailut jäisivätkin kesken, on se kunnia-asia saada päätökseen. Viime kerralla olen päässyt sivulle 63 asti. Se näkyy taitetusta sivun kulmasta. 

Normally I don't make New Year's promises but this year a workfriend and I made one. Dostojevksi's Crime and punishment must be read before the year is over. Though there is no punishment for not reading it is a matter of honor to get it done. Last time I had started the adventures of Raskolnikov I made it as far as page 63. That can be noticed from the folded page corner.