Tässä päivänä eräänä ajattelin olla taloudellinen ja hakea nopeasti vain työmaan viereisestä marketista ruokaa. Mikroateria kainalossani sorruin kuitenkin vilaisemaan kultaliikkeen ikkunaan. Siellä oli varsin viehättävä kaulariipus ja hintaa vain yhdeksän euroa. Halpaa, ajattelin ja astuin kauppaan. Maksaessani ostosta huomasin vielä kassakoneen alla vitriinissä hopeisia sormuksia. Pakkohan niitä oli kokeilla. Tämä vihreä kivinen ihanuus sopii kuin nakutettu nimettömään ja pakkohan siitäkin oli kaupat tehdä.
Sittemmin surffailin ja silmiini osui tuo samainen sormus, mutta eri kivellä. Se on kuin onkin Kupittaan Kullan valmistama. Mikä löytö! Hyllystäni löytyy vuoden 1968 hääkirja, jossa on myös aukeamallinen kyseisen firman koruja, muttei juuri tuota omaani. Kirja on muutenkin aika hauska. Siinä on paljon mainoksia, joissa esitellään kodin vermeitä pesukoneesta asiastoihin, joita nuoren rouvan olisi hyvä opetella käyttämään.
One day I decided to have a cheap lunch. I headed to the supermarket near my workplace and came out with a delicious microwave dinner. My eyes yet again wondered to the window of the jewelry shop. There I noticed this lovely silver necklace for just 9 euros. I walked into the shop and as I was paying I noticed in the vitrine under the cash register lovely silver rings. I just had to try some. This green stoned one fit me perfectly and I had to buy it as well.
Later I surfed the internet and found out that it was made by Kupittaan Kulta. What a find! I have a little wedding book from the sixties which has lots of advertisments for newlyweds. There's also a page from Kupittaan Kulta but my ring is not on it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti