Tupakierros viimeinen osa

Vieläkin löysin muutaman kuvan tupasestamme. Hieman sekalainen rykelmä otoksia, mutta nämä taitavat olla nyt viimeiset tätä sarjaa.

• Ensimmäisenä kuvatus kodinhoitohuoneestamme. Ihanan 70-luvun mankelin olen saanut anopiltani. Se toimii moiteettomasti. Tosin en sitä kovinkaan paljoa käytä. Laatikosto on kaupan peruja ja olen sitä hieman yrittäny laittaa kuluneen näkiseksi. 
• Ylhäällä oikealla kuva makuuhuoneestamme. 
• T-paidat ovat muistoja, jotka roikkuvat kellarissa matkalla pesuhuoneeseen. 
• Kaikki perhepotretit olen kerännyt yhdelle seinälle portaikkoon. Kokoelma luonnollisesti kasvaa koko ajan. Portaikkoon jätimme vanhan pinkopahvin, joka on mielestäni herttainen. Tätä kyseistä pahvia ei enää tehdä ja tarvitsisimme sitä palasen remontin edetessä. Pitäneekö repiä sitä varaston seinästä?

Still I found a few unpublished picture of our home.

• The first one on the left is from our laundry room. The mangle straight from the 70's I've gotten from my mother in law. It works just perfect on those few times I use it in a year. 
• The drawer is from the store. I've tried to renovate it so it looks worn out. 
• The picture on the upper hand corner is from our bedroom. 
• T-shirts hang like souvenirs from on the wall of the basement corridor. 
• All the family portraits I've collected on one wall on our staircase. Naturally the collection keeps getting bigger. The wall paper is actually original cardboard. I left it in the corridor and I'm quite fond of it still. The problem now is that we need to get some more for our renovation project but they've stopped producing it. Maybe I've to tear some down from our storage perhaps.

Vaalisunnuntai

Vaalisunnuntai tuli ja meni ja unohdin vallan liputtaakin päivän kunniaksi. Josko kahden viikon päästä muistaisi. 

Ilmojen kylmettyä on kiva välillä tehdä lämmintä maitokaakaota, koristella se kermavaahdolla ja strösseleillä ja käpertyä viltin alle katsomaan televisiota. 

Pakkasta inhoava kissamme ei kauaa ulkona kerralla viihdy. Silloin kun sen saa puoliväkisin ovesta ulos suuntaa se polkunsa suoraan ladon alle. Kuvasta näkyy sen vakioreitti.

Sunnuntaina äänestämisen lisäksi kävin huutokaupassa. Kaikki kivat huonekalut sai joku toinen huudettua nenäni edestä ja minulle jäivät vain nämä pellavaiset liinat, jotka pyyheliinoina huusin.

We had the first round of our presidential election on Sunday and I forgot to put the flag up to celebrate the occasion. Well there'll be another round in two weeks so I'll try to remember the flag then. 

When the weather has gotten a bit colder it's nice make some hot chocolate with ripped cream and crawl under a blanket and watch television. Our cat who hates the cold don't stay out long. And when he eventually goes out he heads straight to our barn. 

On Sunday after the voting I went to a auction. All the lovely furniture got snatched from front of me but I got this pile of old linen tablecloths. Although I thought I was making a bid for some towels.

Propellimies ja kappa

Pikkutyttönä olin paappani veljen luona kesäjuhlissa. Leikkimökissä oli ihana nukke. Sen kasvot olivat pyöreät, kädet pulleat ja jaloissa mustat kengät. Omituisin asia oli nuken selässä; siellä oli propelli. Muistan pyöritelleeni sitä ihastuksissani. Tykästyin nukkeen kovasti, mutten tohtinut isäntäväeltä kysyä sitä omakseni. Olisin sen kyllä varmasti saanut. Nukke jäi mieleeni ja nyt aikuisiällä yhtäkkiä tajusin, että nukkehan oli Katto Kassinen. Huuto.netistä huusin itselleni vihdoin sellaisen omakseni. 25 vuotta myöhemmin omistan ihanan punatukkaisen Katto kassisen.

Pupukappa tuli kirpputorilla vastaan ja tottakai se täytyi jo ostaa poikasen tulevaan huoneeseen. Söpö.

As a little girl I was at a party at my grandfathers' brothers' house. In the playhouse I found this charming doll. His face was round, arms a bit chubby and he had on black shoes. The weirdest thing was on the dolls' back; a propeller. I remember swirling it around. I became very fond of the doll but did not dare to ask could I have it. Surely I would have. I have not forgotten about the doll after all these years and suddenly it hit me. The doll was Karlsson on the Roof! I found one on the internet auction and bought one finally for myself. 25 years later I'm a happy owner of my very own Karlsson.

The curtain with the bunny I found on the flea market. Of course I had to buy for the future room of our little boy. It's cute.

Joulu ulos ja kevät sisään

Nuuttihan se viime perjantaina kävi ja vei kuusen mennessään ulos. Se oli kyllä vielä hyvin elinvoimainen. Taitaa kiitos kuulua isolle vesisangolle sen juurella. Ikkunoille jätin vielä kynttilät. Ne kun ovat jotenkin ihanat yövalot ja kun aamutkin ovat vielä niin pimeitä. Kuusen mentyä toin tietysti tilalle tulppaaneita. Tulppaanien takaa näkyy kaverini jo välipäivinä tuoma leikkokukka. Oikein kestävää laatua tuntuu olevan. En nyt vain saa millään päähäni sen nimeä. Olisiko leijonankukka?

Last Friday we took out the Christmas tree. It was in very good shape still with I owe thanks to the big bucket of water which it stood in. When the tree had been carried out I brought tulips in. Behind the tulips you can see a flower that a friend brought already over two weeks ago. It's still looking amazingly good. I just cannot remember what's it called. Maybe lion flower?

Helppoakin helpompi saaristolaisleipä

Tämäkin ohje on odottanut vuoroaan joulusta, mutten millään muka ehdi sitä tänne naputella. Tässä se tulee; maailman helpoimman vuokaleivän ohje. Olen aina luullut, että siirappisen ihanan limpun tekeminen olisi vaikeaa ja vaivalloista vaivaamisineen, mutta eihän se sitä olekaan. Sain kollegaltani tämän ohjeen jo toissa jouluna ja väänsin pari leipää myös täksi jouluksi. Ohjeen löydät täältä.

This receipt has waited for its turn for a while now. Somehow I have not seemed to find time to tap it in here. Here it is; a recipe for the world easiest syrup-rye-bread. It actually sounds weirder  than it is. It's a lovely dark bread with a sweet taste. I've always thought that bread and this kind of bread especially takes a really longtime to make and is difficult to get right. But no, this was super easy. I got the receipt from my colleague already a year ago.  You can find it here.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Virtuaalinen muistitaulu

Olen törmännyt useasti ihaniin löytöihin netissä; muissa blogeissa tai verkkokaupoissa. Osoitteen olen laittanut tallelle kirjanmerkkeihin, kirjoittanut ylös johonkin tai tallentanut kuvia koneelle. Sitten kun tulee aika jälleen löytää tämä ihanuus, ei sitä paikallista sitten millään. Nyt meille kirjanmerkkipalkkinsa jo tukkoon tykittäneille on tullut ratkaisu pulmaan. Pinterest sivu on virtuaalinen muistitaulu, jonne voi merkitä muistiin haluamiaan verkkosivuja. Niistä muodostuu luomasi otsikon alle kiva kokonaisuus ja pystyt aina jäljittämään kuvan takaisin löytöpaikkaansa. Pystyt myös seurailemaan muitten löytöjä ja liittämään niitä omaan tauluusi. Oikein kiva ja kätevä. Ainut miinus on, että tarvitset Facebook tai Twitter -tilin aloittaaksesi. Pinterest löytyy täältä.

On many occasions I've stumbled upon lovely ideas and pictures over the internet. On other people' blogs or web stores. The address I've saved into my bookmarks, written down somewhere or uploaded photos. When it's time to find the site again  often I cannot do so. Now for us who have filled their bookmark menu there's a solution. It's called Pinterest. It's a virtual memo board where you can pin up the stuff you've found online. You can also follow other people's finds. Really nice and handy. The only down side is that you need a Facebook or a Twitter account to start pinning.