Viime syksynä väsymys iski emmekä jaksaneet tehdä enää uuden ja vanhan puolen yhdistävälle käytävälle yhtään mitään. Laiskuus jatkui vielä kesällä ja jo mietin, että jaksammeko tehdä koko hommaa laisinkaan. Sitten yhtäkkiä heinäkuun puolella puoliskaan iski innostus ja käytävällä olleet kaapit kaatuivat parissa päivässä. Appeni ja puoliskani urakoivat käytävän valmiiksi alta aika yksikön. Välillä portaiden paikalla oli reikä alakertaan. Ja koska suutarin lapsilla ei ole vieläkään kenkiä, ei minulla ole kuvaa käytävästä alkuperäisessä asussaan, mutta lattiasta näkyy, mihin asti kaapit olivat yhteneväisenä rintamana.
"Röpöliäistä" pinkopahvia saatiin pelastettua sen verran, että käytävän seinät saatiin sillä viimeisteltyä. Katossa ollut sileä pinkopahvi peiteltiin helmipaneelien alle. Näin katot ovat yhteneväiset koko yläkerrassa. Punainen väri sai väistyä portaikosta ja käytävältä ja sen päälle siveltiin samaa harmaata kuin uuden puolen puulattiassa. Marko Paanasen jäkätys "Lattialistat ovat osa seinää eivät lattiaa" on vaivannut minua jo monta vuotta, siksi myös punaiset jalkalistat muuttuivat valkoisiksi.
Käytävä leveni miltei puolella ja seinän pätkän purkaminen toi tilaan lisää valoa. Katossa roikkuva sateenvarjo on kirppislöytö eikä tule tuohon jäämään. Väliaikainen aita estää putoamasta uuteen "pyykkikuiluuni", josta on kätevä pudottaa pyykit kellariin ja kohti pesukonetta. Jonkun pitäisi nostella valokuvat vielä takaisin seinälle.
The renovation of the corridor connecting the new and old side is finally finished.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti