Ostoksia

Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi päässyt kunnon shoppailu kierrokselle. Tässä kesäaikaan siirryttäessä sain viikonloppu vapaata ja suuntasin Pendolinon nokan kohti maamme pääkaupunkia. Viikonlopun ostos- ja huvittelureissu tuli kyllä tarpeeseen. Huomasi, että oli miltei vuoden shoppailut pankossa, koska ostoskasseja alkoi kertyä käsivarrelle.

Pojuselle tietysti ostin paljon, mutta jotakin kuitenkin itselleni. Sinivalkoraidallinen Polarn o. Pyretin paita on kertakaikkisen ihana. En tiedä vain, koska raaskisin sen pojan päälle pukea. Keltainen otus on uusi pehmomme ja linnut ripustan pajun oksiin, kunhan vain saisin niitä haettua. Superstarit löysin täältä "kotoa" supertarjouksesta. Vanhat olivat jo niin rähjäiset, että ne pitikin jo päivittää.

It's been a while since I've been on a real shopping spree. I got the weekend off from home and headed to our nation's capital Helsinki. A weekend of shopping, fun and friends was just what I needed. I noticed that I hadn't done any serious shopping for a year because my hands begone to fill with shopping bags.

I bought lots for our son but also something for myself. The blue and white striped shirt for the boy is from Polarn o. Pyret and it is absolutely lovely. The yellow creature is our new soft toy and the birds will hang from our Easter branches as soon as I'll find the time to get some. Adidas Superstar sneakers were on sale here at "home". My old ones are so worn out that it was really time to buy new ones.

Jo oli aikakin!

Siitä taitaa nyt tulla tarkalleen kaksi vuotta, kun löimme toimittaja ystäväni kanssa hynttyyt yhteen ja myimme jutun kodistamme Kotivinkkiin. Olin jo menettänyt toivoni, että sitä koskaan julkaistaisiin, mutta nyt juttu komeilee uusimmassa lehdessä. Tosin juttua sinällään ei ole vaan se on korvattu kuvatekstein, ja kuvistakin juttuun on valittu yhtä lukuun ottamatta keittiössä kuvatut kuvat. En tiedä huomaavatko lukijat, mutta pieni ristiriitahan siinä on, kun talossa sanotaan olevan yli 400 neliötä ja kuvat on otettu kaikki samoilta jalansijoilta.

Right about now it's been two years since me and a journalist friend put our heads together and sold a story and pictures of our house to a women's magazine called "Kotivinkki". I had already lost my hope that the story would ever be published but now it's printed in the newest issue. The 4000 marks long story has been edited just to short captions and the pictures selected so that it contains only pictures from the kitchen except for one. Well maybe I should be happy that it got published but I cannot help but wonder will the regular reader notice the conflict in that our house is over 400 square meters but the pictures are all taken from the same room.

Tule jo kevät!

Aina silloin tällöin tulee kaipuuta Keski-Eurooppaan. Juuri nyt muistin kauniit magnoliat, jotka varmasti kohta ovat nupullaan. Niiden kämmenen kokoiset terälehdet tippuvat kukinnoista ja kuorruttavat jalkakäytäviä. Tuoksu on ihanainen. Huomaisinkohan enää niitä, jos siellä asustelisin, vai olisiko arki jo turruttanut silmäni? Kuka tietää. Tahtoisin omalle pihalleni sellaisen, mutta ne eivät menesty kuin eteläisimmissä osissa Suomea. Nyyh. Täytyy siis matkustaa niitä vielä katsomaan...joskus.

Every now and then I get a longing for Central Europe. Right about now the magnolias are about to flower. They scatter their pedals, which are as large as the palm of your hand, all over the walkways. And the sent is so lovely. I wonder would I notice them if I still lived there or would the everyday life had numbed my eyes? Who knows. I would like a magnolia tree on my own yard but we live too up north for it to survive. Well I have to visit the streets covered with magnolia pedals...someday.

Ei herneitä nenään vaan pussiin

Poikanen on siinä iässä, että on kaiken yksinkertaisen ystävä, siksi päätin väsäistä hälle perinteisiä hernepusseja. Kangasta kaappiini on kertynyt vuosien mittaan jos jonkinlaista, ja niistä valitsinkin ihanimmat kuviolliset. Tein sabluunan piirtoheitinkalvolle bambin kuvasta ja töpsöttelin kangastilkuille siniset painokuviot. Muutamaan painoin kirjainleimasimilla myös pojusen nimen. Ja kuten arvasinkin, ovat pussit pojun mieleen.

Our son is in that age when everything simple is very interesting. Due to this I decided to make him some beanbags (?) but instead of beans I used peas. My closets are filled with fabrics so I just pick the ones with nice colours and patterns. I made a bambi stencil out of plastic film and pressed some prints on to the fabric. To few I used letter stamps to put my son's name on them. And as I had predicted the child loves his little peabags.

Kukkaisa kupu

Oi voi! Olen täysin unohtanut bloggailla tästä ihanasta kakkukuvusta, jonka sain synttärilahjaksi sisareltani. Voin vain kuvitella, kuinka ihanasti se sopii kesäkattaukseni pinkkivalkoraidalliselle pöytäliinalle. Tule jo kesä!

Oh no! I have totally forgotten to write about my new cake cover (?) which I got as a birthday present from my sister. I can already see it on my pink and white striped tablecloth in the garden. Please come summer, come soon!

Ei pöllömpää

Kauan kauan sitten tein painoseulan vanhaan kirjontakehykseen valoverhosta. Vedenkestävällä liimalla saa tukittua verhossa olevat pienen reiät ja näin syntyy kotikonstein useamman painon kestävä seula. Pöllöt painoin vanhalle lakanalle ja pellavalle. Takapuolelle laitoin värikästä puuvillakangasta. Ei pöllömpää vai mitä?

A long long time ago I made a screen printing frame out of embroidery hoop, gauzy curtain and waterproof glue. With the glue you can close up the little holes in the curtain. With this frame you can make a few prints and if you wash it gently it lasts even longer. I printed the owls on and old cotton sheet and one on flax. For the back I used colorful cotton and I got the chance to use my new name tags.

Teetä

Miksi tee maistuu paljon paremmalta hienosta kupista?

Why does tee taste so much better from a fancy cup?