Vihdoinkin seinällä

Tiedättekö sen tunteen, kun on täydellinen paikka seinällä? Niin täydellinen, ettei siihen tohdi laittaa mitään. Siinä se odottaa tyhjänä jotain suurta ja kaunista, koska reikiä ei sovi siihen minkään tyhjänpäiväisyyden takia tehdä. Meillä se seinä on könöttänyt uuden puolemme aulassa jo kolmatta vuotta, mutta eipä könötä enää.

Viisi vuotta sitten vein valokuviani yhteisnäyttelyyn ja törmäsin siellä Jyrki Portiniin ja hänen  kauniisiin valokuviinsa. Niistä etenkin yksi jäi terävänä mieleeni; pieni hengetön lintu makaamassa ison lehden päällä. Luulin päässeeni kuvaan kohdistuvasta pakkomielteestäni, kunnes muutama vuosi törmäsin siihen uudelleen Sanomatalossa olleessa näyttelyssä. Tajusin, että kuva ei lopeta kummitteluaan, jos en saa sitä seinälleni. Ja siinä se vihdoin on. Kun avasin pakettia, pelkäsin, että en tunne kuvaa kohtaan enää samoin, mutta turhaan. Katselen kuvaa aamuin ja illoin. Teoksen nimi on "A Little Echo Remains". Se aikalailla sanoo kaiken.

Ai niin, hyvää juhannusta!

Do you know the feeling when you have a perfect place for something perfect on your wall. So perfect that you don't dare to put anything but something great and meaningful there. In our house that wall is in the lobby of our new side. It's been empty almost for three years but not anymore.

Five years ago I took my pictures for a exhibition and ran into Photographer Jyrki Portin and his wonderful work. Especially one picture got stuck in my mind; a little lifeless bird laying on a big leaf. I thought that my obsession with the photograph would pass until I saw it in another exhibition a few years later. The I realised that the image would not stop haunting me unless I it's on my own wall. And there it is. As I opened the parcel it was just like I had imagined it. I look at it in the mornings and before I go to bed. It's called "A Little Echo Remains" which pretty much says it all.

Happy Midsummer!

Lamppuperintö vai perintölamppu

Perin kuvassa näkyvän lampun jo muutama vuosi sitten isotädiltäni. Lampun vein varastoon, jossa se on nukkunut Ruususen unta. Viime viikolla se otti silmääni, ja toin sen työhuoneeseen vanhan leipälaatikon päälle (jonka sisällä yritän piilotetella sähköjohtoja siinä onnistumatta). Sen jalkaosa on saanut iskuja ja pelti on siitä mykkyrällä. Luulen, että sen alta puuttuu joku painokin, koska pellissä jalan kaksi ruuvinreikää, mutta ruuveja ei näy missään. En löydä lampusta minkäänlaisia  leimoja tai tekstejä. Osaisiko joku sanoa, mikä tämä on vai onko tämä mikään? Toki se on kaunis lamppu sellaisenaan, vaikkei mitään designia olisikaan.

I inherited this lamp from my great aunt a few years ago. Because it had gotten some hits to the pedestal I carried it to the storage. Last week it caught my eye and I brought it to our study on top of an old breadbox. (In which I desperately try to hide electric cables without succeeding.)  I cannot find any marks of the maker on the lamp. It's missing some sort of weight from the bottom where maybe the maker stamp has been. Can someone tell me if this is something or is it not? It's a beautiful lamp even if it wasn't designer brand.

Maitokärryjen uudet vaatteet

Kaupan markilta löytyi jo tänne muutettuamme maitokärryjen raato. Sen runko oli kauttaaltaan ruosteessa ja pyörät tietenkin rikki. Liki kymmenen vuotta sitten hinkkasin rungosta ruosteet pois ja maalasin sen ruosteenestomaalilla. Päällimmäiseksi laitoin silloista lempiväriäni vihreää. Nyt värivalintani olisi vallan eri. Renkaisiin etsin aikani sopivia kumeja, mutta Motonetissä oli tarjolla vanteet päällikumeineen kahdenkympin kappalehintaan. Appiukkoni teki vielä kärryyn perinteisen laverin ja tadaa – jälleen yksi kymmenen vuoden projekti on valmis!

This old carriage we got together with our house. The frame was covered with rust and both tires were broken. Almost ten years ago I started this project by sanding off the rust and painting the frame. I painted it with my then favourite colour green. Today the colour choice would be something else. For a while I searched for the right tires but ended up buying totally new rims with tires. This week we finally finished this ten year project when my father-in-law made a new skid from wood.

Pehmokissut

 

Pojusemme on aina ollut innoissaan kissoista sekä oikeista että leikkikissoista. Askartelukirjastaan hän löysi ohjeen sukkakissaan. Ensimmäinen sukkakissa raapaistiin kasaan omista ohuista sukkahousuistani viidessä minuutissa ja sen oli näköinenkin. En edes kuvaa kehtaa siitä ottaa. Toiseen käytimme jo hieman vaivaa, ja leikkasimme pojusen raitaisista sukkahousuista toisen pultun pois. Ompelin korvat ompelukoneella, ja täytimme sen pulleaksi. Silkkinauhaa kiristettiin kaulapannaksi ja pötkylän keskelle hännän alkamisen merkiksi. 

Oranssinen kissa-herra kasattiin paketista, jonka olin kirpputorilta ostanut karmaisevaan euron hintaan. Vielä paketissa olisi värkit huopakissalle keltaiseen takkiin ja saappaisiin. Ei mikään erikoisen näköinen pariskunta, mutta poikaselle kelpasi.

Ai niin, melkein unohtui: Hyvää äitienpäivää!

Our son is extremely interested in cats both softies and real ones. From his craft book he found directions for a sock cat. The first I made in five minutes using thin pantyhoses. It turned out so bad that I don't even dare to take a picture of it let alone post it online. For the second one we saw a bit more effort. I cut a leg out of children's thick striped pantyhoses and sew the ears with a sewing machine. We filled it quite chubby and tied satin band as a collar and to mark the beginning of the tail. 

The other cat we made from a do-it-yourself package I had bought from the flea market for one lousy euro. The package still contains materials for cat's coat and shoes. Not so special cat couple but our sons seemed to like them. 

And Happy Mother's Day! Almost forgot...

Vapputerveiset!

Toukokuun ensimmäinen tuli taas ja sitä juhlistettiin asianmukaisesti autoillen. Kävimme ensimmäistä kertaa Vaasassa vappucruisingilla. Amerikkalaisia autoja oli useita satoja. Se näytti ja  ennen kaikkea kuulosti hienolta!

Kekkonen keittiön seinällä vartioi vappusyömisiämme; pikamunkkeja ja simaa. Pojunen halusi munkkeihin kakkukynttilät ja nehän laitettiin ja oikein sytytettiinkin. Pöydällä näkyvän kukkasen olen saanut kolme viikkoa sitten! Ja se on vielä noin hyvissä voimissa.

Labour day came as it usually does on the first of May. We celebrated it accordingly cruising with our 50 year old Mustang. We drove over to Vaasa for American car meeting. 

Our former president Kekkonen seemed very pleased with our Labourg day celebrations. The little boy wanted to put cake candles on the pastries which we also lit. The flower on the table I've gotten three weeks ago and it's still looking good. 

Kodinhoitohuoneessa vailla kripoja

Keikautuslaatikoihin saa paljon pyykkiä. The "tiltable"drawers conseal lots of dirty laundry.

Jälkeen. Pitää vissiin maalata laatikon etumukset valkoisiksi. After. I think I have to paint the drawers also white.

Radio vasemmalla ja ennen oikella. Radio on the left and before on the right

Kodinhoitohuoneemme jäi remontin jälkeen pieneen vaiheeseen. Siellä oli kaupan vanha laatikosto ja sen päällä mankeli. Muuta laskutasoa ei oikeastaan ollut. Keittiöstä tuleva viemärin putki kökötti nurkassa ja sitä naaamioidakseni olin maalannut sen seinän väriseksi.

Kauan haaveissa ollut pidempi taso valmistui kätevän appiukkoni käsissä. Runkona käytimme vanhaa kaupan myyntitiskiä. Siinä toki ei ollut kantta eikä laisinkaan ovia. Aikoinaan rungossa oli ollut neljä keikautettavaa laatikkoa. Kaupan lopetettua toimintansa oli ilmeisesti osuuskauppa vienyt laatikot mukanaan. Liekö niissä ollut myyntikelpoista tavaraa. 

Appiukkoni teki toiveeni mukaisesti runkoon kaksi keikautettavaa likapyykkilaatikkoa keskelle ja päihin tavalliset kaapit. Vanha laatikosto laitettiin uuden rungon toiseen päähän ja näille tehtiin yhteinen kansi, joka päällystettiin vanhan ajan linoleumilla. Viemäriputki koteloitiin ja se odottaa vain jotain kaunista ripustettavaksi kylkeensä.

Uusi kaappirivistö valmistui jo jouluksi ja olen pantannut tätä postausta, koska halusin löytää vetimet ensin uusille keikautuslaatikoille ja kaapeille. Ensin metsästin saman henkisiä vetimiä kuin on laatikostossa, mutta huonolla menestyksellä. Sitten äitini kertoi, että vetolaatikoissa olisi ollutkin pitkät puiset vetimet. Ryhdyin etsimään keinoja laittaa puiset rimat vetimiksi. Löysinkin venekaupoista köysiheloja, mutta kohtuuhinnalla niitä oli tarjolla vain messinkisinä. Meinasin jo sortua ja ostaa perusbiltema-vetimet, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin sitä vanhaa henkeä. Ehkä tuunaamme siihen pitkät puiset "krivat" ja keksimme fiksun konstin niiden kiinnittämiseen. Kerron toki heti teille, kun näin tapahtuu. 

Vanhan Siemensin radion olen saanut isotädiltäni jo lapsena. Se toimii vielä ja on varsin viehättävän näköinen.

My father-in-law made us new cupboards for the laundry room. They're still missing the handles which are really hard to find to my liking. The old Siemens radio I've gotten from my great aunt as a child. It still works and it looks just perfect.

"Vahoo!" huusi Kettu Repolainen

Lapsena mummuni ja paappani lukivat minulle ja muille lapsenlapsilleen Jänis Vemmelsäären seikkailuja. En toki silloin tiennyt, että tarinat ovat syntyneet Etelävaltioiden orjien keskuudessa, jotka amerikkalainen J.C Harris sittemmin kirjoitti muistiin. Anni Swan on ne suomalaisille lapsille kirjaksi kääntänyt jo vuonna 1911. 

Kirjasta on jälleen otettu uusi painos ja täytyi se pojuselle hankkia. Välillä tuntuu, että sadut ovat ehkä hieman raakoja, mutta enpä niitä pahalla omasta lapsuudestani muista, joten olemme jatkaneet lukemista. Oma peritty kirjani on vuodelta 1969.

As a child my grandparents read me stories about Uncle Remus which Anni Swan translated in Finnish already in 1911. These stories that J.C Harris  has written down are originally from the slaves from the southern states of America. A new edition of the book was put out this year so I just had to buy it for our boy. The stories seem a bit harsh for an adult but I don't remember them badly from my childhood so we've kept on reading. My book is from the year 1969.