Lumiukkosoppaa ja romuunen muumitalo

Naapurin tonttunen oli tuonut joulutervehdyksensä meidän postilaatikkoomme ja niitten mukana oli värkit lumiukkosoppaan. Aivan loistava idea! Tämä täytyy varastaa. Pussissa oli ainekset suklaiseen juomaan, jonne heitettiin mukaan kuivatut lumipallot (vaahtokarkit) ja sekoiteltiin lumiukon kävelykepillä (raitainen karkkikeppi). Poikanen oli kovasti onnoissaan ja haltioitui etenkin pussissa olevasta runosta. Kiitokset tien toiselle puolelle!

Jo muutama viikko ennen joulua leivoimme pojusen kanssa piparkakkutalon. Kasasin sen pojan nukkuessa ja pojan sanat sen nähtyään olivat: "Ompas se romuunen." En voi muuta kuin yhtyä pojan kommentteihin. Seiniin jäi niin suuret reiät, että niitä ei millään määrällä sokerikuorrutetta olisi saanut peiteltyä. Suurimman raon eteen seisotin hattivatin. Kasasin mökkiä sulatetulla sokerilla. Muutamaa päivää myöhemmin löysin ohjeen tähän. Olisi säästynyt sormet palovammoilta ja mökistäkin olisi voinut tulla fiksumman näköinen.

A little Christmas elf from next door had brought to our mailbox her Christmas greetings and also ingredients for Snowman soup. I just have to say what a brilliant idea! This one is worth stealing. In the bag were ingredients to make hot chocolate, dried snowballs (marshmallows) and the snowman's walking stick (candy cane) for stirring. Our son was mesmerized by the hole thing and found it very intriguing along with the little poem that came with the bag. I send my thanks across the street!

Already a few weeks before Christmas our son and I baked a gingerbread house. While the little one was sleeping I put the Moomin house together. When he woke up his first words were:" It's a bit scrubby". I cannot disagree.  I put the house together with melted sugar and just a few days after I found this  a receipe for non-burning gingerbread house "glue".

Joulupallon viiskymppiset

Joulu on tullut meidänkin tupaamme ja kuusia on kannettu myös kaksin kappalein (plus yksi tekokuusi). Pienen pöytäkuusen toin jo muutama päivän ennen joulua ja laitoin lasitölkkiin. Se jäi vallan ilman koristuksia, mutta olohuoneen kuusemme taas on, voisiko sanoa, "hieman runsas". Pojunen ehti koristelaatikolle ennen kuin pääsin esivalitsemaan kuuseen tänä vuonna pääsevät pallot. Kaikki laatikot piti aukaista. Yhdellä pallolla oli viiskymppiset ja sen kunniaksi juhlat. Sen takia palloja aseteltiin toisiensa lähelle juhlimaan sankaria.

Varastosta löytämääni SOK:n naulalaatikkoon tein jouluasetelman puolukanvarvuista, tuulen pudottamista männynoksista ja hyasinteista. Niitten vieressä on tekemäni joulutonttu päiväkotiajoilta. Pukin pussista paljastui muun muassa pitkä käärme. Sen nimi on Snake Mato, kuulemma.

Hyvää joulua!

Christmas has also come to our house and we've carried not one but two Christmas trees (plus one fake) in to our house. The small one I put in a glass jar and it's totally free of any ornaments. That I can't say from our other tree. The little boy got to the ornament box before I had the time to selected the ones we'd put up this year. So he put up every ornament that was in the box. It's a bit lopsided because one of the ornaments was having his fiftieth birthday and the other balls came to the party. At least that was the explanation.

I found a SOK nail box in our storage. (The store that operated in our house was called SOK so the box has special ties to our house )Into the box i put some hyacinths and pine branches. Beside it there's a santa claus ornament which I've made in kindergarden. The little boy among another things got as a present a long snake. He calls it Snake-Mato which means freely translated Snake-Worm.

Merry Christmas!

Huopainen banderolli

Tämäkin teelmys on ollut työn alla jo hetken aikaa. Aivan valmiiksi en sitä kuitenkaan saanut vaan vielä banderollin alalaitaan täytyisi ommella kuja, jonne voisi jonkun riman tai putken painoksi pujottaa.

Ideaa tähän en keksinyt itse vaan löysisin sen täältä. Esimerkkimalli taitaa kyllä olla kapeampi kuin omani, joka on 50 cm. Ompelin punaiseen huovan yläreunaan kujan ja pätkäisin kupariputkesta vähän leveämmän pätkän. Leikkasin valkoisesta huovasta vapaalla kädellä piirtämieni mallien mukaiset kirjaimet. Liimasin ne tekstiililiimalla punaiseen huopaan, pujotin kupariputkeen narua ripustamista varten ja sujautin sen yläreunan kujaan. Solmiuttuani narut, ripustin sen olohuoneen seinälle.

This is something I've been working on for a while. It's not quite finished because it still needs some weight at the bottom to keep it straight. 

I didn't come up with the idea my self. I found directions for it here. I think mine is twice as wide as the model. It's 50 cm. I sewed an "alley" on the top of the red felt for a piece of copper pipe that I cut. Then I freehanded the letters onto a piece of paper and cut some white felt following my paper letter patterns. Glued them on with some textile glue, put a thread through the copper pipe and slide it though the alley on the top. After knotting the strings together I hanged it on the living room wall. Very freely translated it says: Come sweet golden Christmas.

Jouluiset oksan pätkät

Naapurin ja meidän rajaltamme kaadettiin muutama vuosi sitten isoja koivuja. Pilkoimme puut polttopuiksi oksineen päivineen. Saunaa lämmittäessäni nappasin puulaatikosta oksan ja sahasin sen vannesahalla tällaisiksi pyörylöiksi ja porasin niihin reiät ripustamista varten. Käsittelin rinkkulan toisen puolen Osmocolorin puuvahalla, jota olen joskus ostanut pienen testipurkin. Leimasin rinkuloiden kylkeen jouluntoivotukset, liimasin kärpässienen Erikeeperillä ja laitoin punaisen narun ripustamista varten. Joululeipää tein taas tapani mukaan. 

A few years ago we took down some trees from the border to our neighbor. The wood was cut into small pieces easy enough to put in the fireplace. When I was warming the sauna I took a small branch from the woodbox and cut it into slices with a band saw. Also I drilled a little hole on the top. The other side of the slice I handled with wood oil. Stamped Merry Christmas on the side, glued a fly acarid on to it and put a read string for hanging. The Christmas bread is freshly baked.

Tiimarin taikamatto

Niinhän siinä käydään, että yksi lempparikaupoistani Tiimari lakkaa olemasta. Tiedän, että samat roinat saan kyllä muualtakin, mutta on se vain kummallista. Ensimmäiset muistoni kaupasta ovat ala-asteiältä, vaikkei omassa pikkukaupungissamme liikettä ollut. Kesäisin kävimme tätini luona Vammalassa ja yksi vierailuiden kohokohdista oli aina käynti Tiimarissa. Aikansa kutakin. 

Nyt olen käynyt hamuamassa jos jotakin liikkeen loppuunmyynnistä. On kehystä, paspista, valokuva-albumeita, ilmapalloa, serpentiiniä, superpalloja, kynttilöitä, muistikirjoja ja peräti peruukkeja. Viimeisimpänä ostin kahdella eurolla tällaisen muovisen maton. Ei se taida ihan otsikon mukainen taikamatto olla, mutta tykästyin siihen niin, että hain tänään toisen. Sen sijoitan portaikon toiselle tasanteelle. Kaveriksi paritin sille vielä vihreän laukkuni, jonka toin ulkomailta (lue: Uumajasta) asti. 

One of my favorite chain stores Tiimari is closing. I know I can get the same stuff from somewhere else but it still feels strange. My first memories of the store go back to 25 years. In our little town we didn't have Tiimari but during our summer vacation we always visited my aunt in Vammala. One of the highlights of those trips were visits to Tiimari. 

From the closing-down sale I've bought all sorts of things: picture frames, balloons, bouncy balls, serpentine, pohotoalbums, candles, notebooks and even wigs. The carpet is my latest find. I liked it so much I went and bought another one today for two euros. I paired it up with the green bag I bought from over seas (read: Umeå, Sweden).

Vähän joulua jo

Blogissa on ollut pari viikkoa aika hiljaista. Hiljaisuus johtuu osittain siitä, että kuvaaminen ei tunnu onnistuvan enää kuin viikonloppuisin. Arkisin, kun päästään kotiin, on jo niin pimeää, että kuvaamisesta ei tule mitään. Pientä joulua olen jo laittanut ja kuviakin niistä saanut.

Paketteja on jo kääritty. Punaisen "Divine Twine" nauhan tilasin Oi paketista. Nimilappusiin laitoin washi teipillä raidan. Joulukalenteri on sisareni tekemä. Lupasin sille paremman paikan, mutta nyt se roikkuu käytävän oven karmissa. Poika ei ole kovin tyytyväinen ollut kalenterin tarjontaan. Eräänä aamuna pikkujätkä kommentoi pussista tulleita muumihahmoja: " Emmä halua näitä. Laita takaasi."

Väliaikaista kaidetta koristelin lumihiutaleisella valkoisella köynnöksellä, kärpässienillä ja ledvaloilla. Joulukortit olen peräti saanut jo kuoritettua. Toki kuoret könnäävät vielä olohuoneen pöydällä. Tänä vuonna leikkelin vanhan 70-lukulaisen kartaston korttien tarpeiksi.

It's been quiet her for almost two weeks. One reason for it is that I'm able to take pictures only during the weekends. During workdays when we get home it's already so dark that's almost impossible to take pictures. Some Christmas stuff I've put up already and took a few pictures as well.

I wrapped a few present already. The "Divine Twine" is from Oi paketti. I decorated the name tags with washi tape. The Christmas calendar is made by my sister. Little boy has not been pleased what the calendar has to offer. One morning after opening the bag and noticing two moomin characters in it he said: " I don't want these. Put them back."

I decorated the temporary fence on our corridor with some snowflake garland, mushrooms and led lights. This year to make the christmas cards I used an old atlas from the seventies.

Littana valaskala

Pojunen tahtoi valaskalan. Tulostin netistä viivapiirroksen valaasta ja leikkasin kankaasta kaksi ja vanulevystä yhden valaan muotoisen palasen. Laitoin vanulevyn kankaitten väliin, siksakoin reunat umpeen, pari nappia silmiksi ja valaskala oli valmis. Vaikka toimenpide oli suhteellisen nopea, eivät pojua enää valaskalat kiinnostaneet sen valmistuttua. Niin on pienen mieli muuttuvainen.

Our little boy wanted a whale.  From the internet I printed out a line drawing of a whale. I cut out two pieces of fabric and in between I put a layer of cotton wool.  I sewed the edges together wit zig zag, a couple of buttons as eyes and the whale was ready. Though it practically took no time at all to get the whale ready our son had lost interest in whales when it was done. So fast the mind of a little child changes.

Lastuta se!

Otsikko on suora ja huono suomennos netissä olevasta Chip It! -verkkosivusta. Sivustolla köllöttelee mainio värilastuohjelma, jolla pysyt värikartoittamaan joko neistä löytyviä kuvia tai sitten itse ottamiasi. Sain vinkin sivusta ja sen mukana haasteen jo aikoja sitten Tarjalta, joka pitää ihanaa Tarja's Snowland blogia. Vihdoin sain ajalliseksi kokeilla sitä ja tein muutaman värikartan julkaisemistani kuvista. Yllätyksekseni se tarjoaa aluksi aika tummia maanläheisiä sävyjä, vaikka olen aina luullut sisustavani kovin värikäästi. Käyppähän kokeilemassa minkälaisia värikarttoja sinä saat aikaan!

Chip It! is a fine and dandy program for color mapping your pictures or the ones online. I got a hint about the webpage as well as a little challenge from Tarja who keeps this wonderful blog called Tarja's Snowland. I made a few colourcharts from pictures published here in my blog but I was quite surprised that the color scheme is so dark. And I've always thought of myself as a colorful decorator. Go and try the Chip it! out for yourself! You don't even need to sign in to try.

Kutittava villatakki

Täällä talossa eivät pahemmin kudinvartaat eli neulepuikot kilise. Jonkun mielenhäiriön iskettyä jo ennen kesää, ryhdyin kutomaan pojuselle villatakkia. Kun takki vihdoin valmistui, ei poikanen suostu sitä pitämään. Kuulemma kutittaa. Onneksi takki on niin suuri, että jos kutina vain antaa periksi, mahtuu se vielä keväälläkin. Ohjeen tähän helppoon takkiin löysin täältä.

The sound of knitting needles clicking together is something you hardly ever hear in our house. Some momentary lack of clarity took over me before the summer and I started to knit a cardigan for our little boy. Finally the jacket was ready but our son refuses to put it on. He says it itches. Luckily the jacket is a bit big so it'll fit also in the spring if the itching would stop. The instructions for this simple cardigan can me found here.

Kolmiulotteiset jäljet isänpäiväksi

Isänpäivään on vielä viikko, joten ehdit hyvin askartelemaan lapsen jalan- ja kädenjälkitaulun lahjaksi. Tässä tekemässäni taulussa jäljet ovat kohollaan. Samalla taikataikinamuotilla voit tehdä usemman taulun, jolloin myös paapat ja vaarit saavat omansa.  Tämän taulun olen tehnyt muutama vuosi sitten ja se on vieläkin hyvässä kunnossa.

It's still a week for Father's Day at least here in Finland. You still have plenty of time to make this hand- and footprint board as a present. With the same mold you can make several imprints so also the grandfathers get their own present. The one in the picture I made several years ago and it's still in pristine condition.

TARVITSET: 

Taikataikinaan suolaa, vehnäjauhoja, vettä ja ruokaöljyä. Itse kovettuvaa askartelumassaa, kehyksen (tausta vaneria tai kovalevyä), ruokaveitsen, kaulimen ja uunin.

TEE NÄIN:
1. Valmista taikataikina. Sekoita 3 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl suolaa, 1,5 dl kylmää vettä ja loraus ruokaöljyä. Vaivaa taikina tasaiseksi.
2. Kaulitse taikinasta tasainen levy. Sen on oltava vähintään 1,5 senttiä paksu, että lapsen käden- tai jalanjäljet siihen painautuvat.
3. Paina lapsen käsi ja/tai jalka taikinaan niin, että siihen muodostuu kuoppa. (Huom! Katso, että jäljet eivät ole liian kaukana toisistaan, että ne mahtuvat kehyksesi sisään)
4. Paista näin syntynyttä muottia uunissa 125 asteessa noin tunnin verran. Sammuta uuni ja jätä ”paistos” jälkilämpöön vielä seuraavaan päivään.
5. Muotin valmistuttua suojaa pöytäpinnat. Pehmitä askartelumassaa käsissäsi. Kaulitse siitä tasainen lätty, joka on suurempi kuin hankkimasi kehys ja joka peittää muotissa olevat jäljet.6. Asettele askartelumassa levy taikataikina muotin päälle ja painele varovasti sormella mukaillen taikinassa olevia jälkiä.7. Täytä massaan syntyneet käden- ja/tai jalanjäljen muotoiset kuopat askartelumassalla, kunnes pinta on tasainen.8. Irrota massa varovasti muotin pinnalta ja asettele se kehyksen taustalevyn päälle. Leikkaa reunojen ylimenevä askartelumassa ruokaveitsellä.9. Paina lasiton kehys teoksen päälle vielä ennen kuin se kovettuu. 10. Jos haluat voit kaivertaa päiväyksen ja lapsen nimen hammastikulla askartelumassan alareunaan.11. Anna kuivua askartelumassa pakkauksen ohjeen mukaan. 

YOU'LL NEED: 
For the salt dough: salt, wheat flour, water and vegetable oil. Self hardening crafts clay(white), a frame with a backboard out of plywood, knife, rolling pin and an oven.

HERE'S HOW:
1. Make the salt dough. Mix 3 dl of wheat flour, 1,5 dl of salt, 1,5 dl cold water and a tiny amount of vegetable oil. Mix together until the dough is moldable.
2. With the help of a rolling pin flatten the down. It has to be at least 1,5 cm thick so the imprints will be perfect.
3. Press the cild's hand and/or foot to the dough so deep that you can clearly see the imprints. (Check that the imprints are not too far apart and they fit into the frame you have)
4. Bake the mold in 125 degrees celsius for about an hour. Then turn off the oven and leave it in over the night.
5. When the mold is ready cover your table and start to soften the craft clay in your hands. With a rolling pin roll the clay into a flat pancake which is bigger than the frame you have and it covers the imprints in the mold.
6. Place the craft clay "pancake" on top of the mold and press gently it into the dimples in the mold.
7. Fill the dimples with extra clay so that the surface is flat.
8. Gently remove the clay from the mold and put it down gently on the frames backboard. Cut the excess clay with a knife
9. Place the frame without the glass on top before the clay hardened.
10. If you like you can carve date and name with a tooth pick.
11. Let it dry as long as it says on the crafts clay's instructions.

Hauskaa Halloweenia!

Tänäänhän on se päivä, jota virallisesti Halloweeniksi kutsutaan. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, pidimme juhlat jo viime sunnuntaina. Pojusemme pukeutui kirahviksi. Ostin asun taas Tiimarista, kun halvalla sai. Toki halvalla ei nyt(kään) saanut hyvää, koska olkapäät asussa alkoivat korvista ja jouduin jatkamaan kirahvin lyhyttä kaulaa. 

Lapsille tein muutaman helpon pelin viime vuotisen kurpitsaheittopelin lisäksi. Luurangon maalasin pahville. Mallin siihen löysin täältä. Luurangolle piti sokkona (pojumme ei suostunut pitämään lakkia silmillä) laittaa silmälasit, sydän ja rusetti paikalleen. Vessapaperirulliin piirsin silmät ja suut tussilla ja keilapeli oli valmis. Lopuksi lapset saivat onkin portaikosta yllätyksen itselleen. Matkaevääksi lapsoset saivat vielä kirurgin hanskat täynnä herkkuja.

Today is the day they officially call Halloween. As I wrote earlier we already had our little Halloween party. Our son dressed up as a giraffe. I bought the outfit from Tiimari for a few euros. But as usual you cannot buy quality with that price. I had to lengthen the giraffe's short neck with some extra yellow fabric.

For the kids I made a few new games in addition to pumpkin box game. The skeleton I painted on cardboard. The instructions for it can be found here. Our son refused to put the cap down in front of his eyes when he put glasses, bow and a heart on the skeleton. I drew ghost faces on toilet paper rolls with a sharpie and a perfect bowling game was ready. The kids also got to little surprises when they went "fishing". For the ride home the kids got some sweets tucked into a surgical glove.

Tarjolle laitoin pieniä suklaasuukkoja ja ostamiani suklaahahmoja. Nyt kaupoista löytyy näiltäkin leveyspiireiltä asiaankuuluvia makeisia. Vielä odottelen karkkimaissia, mutta suklaisia silmänmuniakin jo löytyy. 

Kakun kasasin kokeeksi vatiin. Se onnistui yllättävän hyvin. Koristeeksi leikkasin pahvista lepakoita ja laitoin rautalangan avulla kakun päälle liitelemään. Tiputtelin vielä askillisen salmiakkia lepakoiden alle. Peruspiparkakku-ukot koristelimme pojusen kanssa hieman pelottaviksi ja tikkarit puimme kurpitsoiksi ja haamuiksi.

The party table had little chocolate sweets to offer. It's wonderful that in the shops there are sweets to match the Halloween theme. Still no candy corn in Finland but at least we got eyeballs made out of chocolate. That's what I call process. 

I put the cake together in a bowl and it turned out quite well. I cut some bats out of black cardboard and put them on a piece of steel wire. Under them I put some Finnish delicates called salmiakki. The gingerbread cakes we decorated in the spirit of halloween and lollipops were dressed up as pumpkins and ghosts. Happy Halloween!

Halloween koristuksia

Blogirintamalla on ollut hiljaista, kun päädyin karmaisevan flunssan kouriin. Yli viikon sairastelun jälkeen ollaan taas jalkeilla, jei! Pidimme viikonloppuna jo halloween juhlat, vaikka lokakuun viimeiseen päivään on vielä aikaa. Juhlista kirjoitan myöhemmin, mutta tässä parit helpot DIY-koristeet, jotka ehditte vielä juhlapäiväksi tehdä. Molempiin löysin ohjeen Pinterestin kautta.

Böö-tuikkukupit ovat kissanruokapurkkeja, joihin tein reikiä naulalla ja vasaralla ja maalasin spraymaalilla mustaksi. Hämähäkkit olisi ohjeen mukaan kuulunut tehdä pullonkorkeista. Niitä kun ei vain enää meinaa tulla vastaan, niin tein omani paria lukuunottamatta säilyketölkkien kansista. Spraymaalilla mustaksi, piippurassi jalat liimalla alapuolelle ja silmät liimalla yläpuolelle. Pienet hämähäkit on tehty kruunukorkeista, jotka teippasin washiteipillä. Hämähäkkiaskartelut sopivat hyvin myös pienelle väelle, kun korkit vain maalaa ennakkoon.

It's been quiet in the blogfront because I caught terrible cold and it took over a week to get over it. Last weekend we already had a Halloweenparty though the last of October is still a few days away. I'll write about the party later but here are two super easy DIY project which you still have time to make before Halloween. For both I found inspiration from Pinterest.

The Böö tealight holders are made from empty cat food jars. I pierced them with a help of a hammer and a nail and spray painted them black. The spiders were supposed to be made out of bottle caps but believe it or not they're hard to find. So I made mine mostly out of jar lids. Painted them black and glued on tiny  pipe cleaner feet and eyes on top. The little spiders are made from bottle caps which I covered with wash tape. These creatures are so easy to make that are perfect for the little ones in the family as well. Just do the spray painting before hand.

Ruusuista omppupiirakkaa

Vieläkö sitä ehtisi tekemään omppupiirakkaa? Tämän piirakan tein omista omenoistamme muutama viikko sitten. Laitoin korkealaitaiseen kakkuvuokaan leivinpaperin ja painelin valmiin murotaikinan ylös reunoille. Täytteeseen sekoitin vaniljarahkaa, kananmunan, sokeria ja tietenkin omenan paloja. Ruusukkeet on tehty, uskokaa tai älkää, omenankuorista! Idean siihen löysin jostakin toisesta blogista, jota en tietenkään enää paikallista.

You still have time to make applepie from fresh domestic apples. I made this pie already a few weeks ago from our own apples. I put a parchment paper into a cake-tin with high edges. Pressed my store-bought dough high up and filled it with vanilla quark, egg, sugar and of course slices of apple. The roses on top are made, believe it or not, from apple peels! I found the idea form another blog which I seemed to have lost from my radar. 

Käytävän verran valmista

Viime syksynä väsymys iski emmekä jaksaneet tehdä enää uuden ja vanhan puolen yhdistävälle käytävälle yhtään mitään. Laiskuus jatkui vielä kesällä ja jo mietin, että jaksammeko tehdä koko hommaa laisinkaan. Sitten yhtäkkiä heinäkuun puolella puoliskaan iski innostus ja käytävällä olleet kaapit kaatuivat parissa päivässä. Appeni ja puoliskani urakoivat käytävän valmiiksi alta aika yksikön. Välillä portaiden paikalla oli reikä alakertaan. Ja koska suutarin lapsilla ei ole vieläkään kenkiä, ei minulla ole kuvaa käytävästä alkuperäisessä asussaan, mutta lattiasta näkyy, mihin asti kaapit olivat yhteneväisenä rintamana. 

"Röpöliäistä" pinkopahvia saatiin pelastettua sen verran, että käytävän seinät saatiin sillä viimeisteltyä. Katossa ollut sileä pinkopahvi peiteltiin helmipaneelien alle. Näin katot ovat yhteneväiset koko yläkerrassa. Punainen väri sai väistyä portaikosta ja käytävältä ja sen päälle siveltiin samaa harmaata kuin uuden puolen puulattiassa. Marko Paanasen jäkätys "Lattialistat ovat osa seinää eivät lattiaa" on vaivannut minua jo monta vuotta, siksi myös punaiset jalkalistat muuttuivat valkoisiksi.

Käytävä leveni miltei puolella ja seinän pätkän purkaminen toi tilaan lisää valoa. Katossa roikkuva sateenvarjo on kirppislöytö eikä tule tuohon jäämään. Väliaikainen aita estää putoamasta uuteen "pyykkikuiluuni", josta on kätevä pudottaa pyykit kellariin ja kohti pesukonetta. Jonkun pitäisi nostella valokuvat vielä takaisin seinälle.

The renovation of the corridor connecting the new and old side is finally finished. 

Virkkuri Molla Mills

Muistatteko Molla Millsin ja hänen tekemänsä ihanan Virkkuri kirjan? Molla oli kotonurkillani, jotka ovat myös hänen vanhoja kotonurkkiaan esittelemässä kirjaansa. Kävin vaihtamassa kuulumisia ja näin jo pikkuisen ennakkoa tulevasta Virkkuri II:sta. Vihreät kolmiulotteiset kuviot ovat uuden kirjan sivuilta. Kirjaa pitää vielä odottaa kevääseen, mutta sen kyllä jaksaa kun ensimmäisestä osastakaan en ole vielä ehtinyt tekemään mitään. Aioin aloittaa jatkojohdon päällisestä. Se vaikuttaa simppeliltä.

Mollan muuten voit tavata viikonloppuna Seinäjoen käsityömessuilla. Sinne siis!

Do you remember Molla Mills and her lovely crochet book Virkkuri? Molla was in my hometown (that is also the town she grew up in) telling about her book and meeting her fans. I went and changed a few words and saw a little preview of the designs for her new book. The green 3D pattern is going to be apart of Virkkuri II. The book is due in the spring but I can manage the wait because I still haven't made a single design from the first book. I plan to start with the cover for an electrical cord. It seems simple enough.

If you're in Seinäjoki this weekend you can meet Molla at the craft fair. 

Junailua

Pojusemme on jo hetken aikaa höpöttänyt, että tahtoo juna-ajelulle. Pari viikkoa sitten suuri päivä koitti, kun matkustimme junalla Laihialta Vaasaan ja takaisin. Matkaan meni ruhtinaalliset 15 minuuttia per suunta. Juhlallisista sähköradan avajaisista huolimatta matkustimme dieselveturin vetämänä. Petkutusta sanon minä. Poju kuitenkin tuntui tykkäävän kyydistä kuten myös taidenäyttelystä, jonka katsastimme Vaasassa. 

Our son has been babbling about wanting to ride on a train. A few weeks ago I took him for a train ride from Laihia to Vaasa and back. It takes glorious 15 minutes each way. Though the train tracks have electricity the train was pulled by a diesel engine. Cheating I say but the boy was more than thrilled. In Vaasa we checked out an art exhibition which was very intriguing for me and the little boy as well.

Kävyillä katetta

Pihassamme on yksi ainoa mänty. Yksi ainoa, joka tiputtelee käpyjään tasaiseen tahtiin pihaamme ja nurmikollemme. Kesällä rupesin nakkelemaan niitä koristeomenapuun alle. Nyt syksyllä siellä on jo aimo kerros käpykatetta. 

Katsokaatte kuinka hyvin samettikukkani voivat. Olen hämmästynyt josen vallan pöyristynytkin niitten menestymisestä! Piti ottaa niistä vielä yksi kuva ennen kuin yöpakkaset tulevat ja vievät ne. 

We have only one pine tree in our yard. That alone is sufficient of producing great number of pinecones. I've started throwing the cones under our tree and now there's quite a layer.

And look how well my summerflowers are doing in the car tyre! I'm amazed how well they've turned out after the poor start. I just had to take one more picture of them before the night frosts.

Kymmenen vuoden metsästys

Miltei kymmenen vuotta sitten kannoimme silloisen uuden löytöni Artekin valkoisen ruokapöydän tämän katon alle. Remontti ei ollut läheskään valmis, mutta ruokapöytä oli jo uutta keittiötä varten. Tahdoin pöydän äärelle Artekin 611 tuolit. Niitä ei tullut etsinnöistä huolimatta käytettynä vastaan, joten tyydyin perus 69-tuoleihin. Hyvinhän ne myös ovat palvelleet. 

Eilen kymmenen vuoden etsintäni päättyi, kun sain huutokaupasta huudettua itselleni kahdeksan mustalla tekonahkalla päällystettyä tuolia. Aluksi tuntui, että olin tehnyt virheen, kun ne toivat keittöön "neukkaritunnelmaa", mutta nyt kun olen niitä siinä katsellut passaavat ne vallan mainiosti. En aio niitä pahemmin entisöidä, mutta saa puoliskani laittaa liimaa pahiten keikkuvien yksilöiden liitoksiin.

Tarttui huutokaupasta vielä mukaani yksi Artekin pöytä, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Almost ten years ago we carried my newest find Artek's white dining table into this house. Our renovation was not even close to being ready but we had a table for the new dining room. Around the table I wanted chairs number 611 designed by Alvar Aalto. Despite the searches I wasn't able to find them so I had to settle for the basic 69 chairs. And they've served us well. I cannot complain.

Last night I could finally call of my search parties when I found eight 611 chairs in an auction. First I thought I had made a mistake  because the dining room suddenly seemed to have a conference room feel to it. But the feeling soon vanished and now I think the chairs are a perfect fit. I don't plan to fix them except for the wobbly ones need some glue. 

Also a small Artek's table moved to our house yesterday but I'll write about it later.

Enemmän kuin OK.

Ostin Riikka Kantinkosken ja Susanna Vennon kirjan OK - Omin käsin. En selaillut sitä missään vaan syöksyin tuntemattomaan, kun klikkasin sen ostoskärryyni. Kirja on juuri sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan. Ohjeet ovat yksinkertaisia eikä niitten selostamiseen ole tuhlattu merkkejä. Kaiken kruunaa toimiva visuaalinen taitto ja kauniit kuvat. Mainiota sanon minä.

Katsokaas muuten kuinka hyvävointisia pelargoniani ovat! Tämä on suuri yllätys, koska alkukesästä kannoin kitukasvuiset kasvit ulos ja unohdin sinne. Yksi kolmesta ehti jo kuivettua, mutta nämä kaksi lähtivät uuteen nousuun.

I bought a book by Riikka Kantikoski and Susanna Vento called OK- Omin käsin (Freely translated: With my own hands). I just had to have it so I clicked it into my shopping cart without even browsing thorough it. The book is just as I imagined it to be. Simple instructions and not too many words to describe the process. On the dot of the i a perfect layout and beautiful pictures. Capital capital!

And look at my geraniums! This is a big surprise because at the beginning of the summer I carried the dried out plants out side and forgot about them. One died but these two started blossoming again!

Suklaiset kuupanot eli kokkareet alias möhkylät

Puoliskani sisko eli natoni on metsästänyt täydellistä suklaacookie reseptiä. Tiedän juuri, mitä hän tarkoittaa. Pehmeitä, isoja keksejä ja suklaanpaloja. Lähdin mukaan metsästämään ja tällainen siitä tuli yhdistämällä muutamia vastaan tulleita reseptejä. Koe-erään laitoin fariinisokeria, mutta luulempa, että ruoko- tai ihan tavallinen sokeri passaisi paremmin. Mutta kuulemma olivat oikein hyviä näinkin ja saan leipoa toistekin, työkaverit vannoivat. Ihan vain pikku vinkkinä, että ei kannata paloitella suklaata suoraan astianpesukoneesta otetun leikkkulaudan päällä. Siihenhän se suli.

EDIT: Älkää vain missää nimessä korvatko tuota fariinisokeria tavallisella tai ruokosokerilla. Tein sen virheen toisessa erässä ja keksithän kovettuivat. 

My sister-in-law has hunted for the perfect chocolate cookie recipe. I know just the one she means. Soft big cookies with chunks of chocolate. I put this recipe together by combining three recipes. For the trial patch I used brow sugar but I think it'll work even better with plain or cain sugar. But still the test patch got a great response and my work colleagues told that I'm very welcome to bake something for them again. As a little tip I have to add that it's not a good idea to crush chocolate on a cutting board that you've just taken out of the dishwasher. It melts the chocolate that is.

EDIT: Don't replace the brown sugar with plain one. I did that mistake on the second batch and the cookies hardened in no time.

150 gr sulatettua margariinia/ melted margarine

1rkl/tbs ruokaöljyä/vegetable oil

2 dl sokeria/sugar
2 munaa/eggs

1 dl fariinisokeria/brown sugar

2 tl/ts vanilijasokeria/vanillasugar

4 dl vehnäjauhoja/wheat flour

1 tl/ts suolaa/salt

1 tl/ts sooda/soda

100 gr suklaata/chocolate

Sekoita jauhot, suola ja sooda toisessa astiassa ja muut ainekset paitsi suklaa toisessa. Yhdistä ainekset ja sekaa taikinan joukkoon murskattu suklaa. Muotoile taikinasta kuupanoita eli kokkareita alias möhkylöitä ja paista leivinpaperin päällä 190 asteessa noin 10 minuuttia

Mix flour, salt and soda in a bowl and other ingredients excluding the chocolate in another. Combine the two together and mix in the crushed chocolate. Form little balls out of the dow and bake in 190 degrees celsius for about ten minutes.

Valoa puutarhaan

Vielä täksi syksyksi ehtii hyvinkin tuunata näitä halpoja aurinkokennovalaisimia. Omani ostin Biltemasta reilun euron hintaan, kiskaisin jalan irti ja laitoin yläosan pilttipurkkiin. Ihanteellista olisi ollut, jos lasipurkin suuaukko olisi ollut juuri tuon lampun kokoinen, mutta menee se näinkin. Isompiin lasipurkkeihin lampun saa passaamaan leikkaamalla peltiseen kanteen sen mentävän reiän.

For this autumn you still have time to make these super easy lamps for the garden. I bought my solar lamps from Biltema for just little over one euro. I took the rod off and planted the lamp part into a glass jar. If the opening of the jar would have been the same size as the lamp it would have been better but it works well like this also. For bigger glass jars you can fit the lamp by cutting a hole in the metallic lid. 

Homeelle kyytiä

Jostakin kumman syystä tupamme pohjoinen puoli kerää mainion kerroksen hometta pintaansa. Se täytyy pestä homepesulla aina silloin tällöin. Edellisestä kerrasta on jo neljä vuotta, jonka kyllä huomaa. Mutta nyt kun henkilökuntamme (lue puoliskani) sai homeet pestyä niin taas kelpaa. Seinän alareunassa näkyy ennen ja jälkeen -raja.

For some reason the northern side of our house gathers mold. It has to washed from time to time. Our staff (read my hubby) washed the molds away and you can definitely see the difference. The before and after line can bee seen on the lower part of the wall.

Kesäinen kuusijuhla

Pihassamme kasvaa itsenäisyyskuusi. Mummuni ja paappani ovat istuttaneet sen vuonna 1967. Itsenäisyyskuuseksi sitä kutsutaan siksi, koska tuolloin kuusia myytiin juhlistamaan Suomen 50-vuotista itsenäisyyttä. Kuusen mukana tuli plakaatti, joka piti sen juurelle laittaa. Isovanhempani veivät muuttaessaan kyltin mukanaan ja se joutui mutkien kautta vieraan kuusen alle. Meillä oli siis kuusi, muttei kylttiä.

Naapurille voivottelin surkeaa kohtaloani, ja hän kertoi, että hänellä on kyltti, mutta ei kuusta, koska se oli jo aikoja sitten kuollut. Lupauduin kyltin häneltä ostamaan, mutta kuulemma riitti, jos järjestää kesäjuhlat. Toissapäivänä elokuun pimenevänä iltana pidimmekin kesäiset kuusijuhlat ja kyltti painettiin kuusemme juurelle.

Leivoimme pojusen kanssa muffinsseja, johon laitoimme koristukseksi tietenkin kuusen. Naapurin emäntä toi mukanaan myös kauniin kimpun, jonka oli kieputellut vuorenkilvistä. Katsokaapa kuinka kaunis se on! 

I big independence spruce grows in the middle of our garden. My grandparents have planted it in 1967. It's called independence spruce because it was sold to celebrate Finland's 50 years of independence. It came with a copper plate to put under the tree to tell what it was. My grandparents took the sign when they moved and it never returned. Now we have had the tree but not the plate.

I told my neighbor about our special tree and he told that he had the plate but not the tree because it had died many years ago. I offered to buy the plate from him but he said that a little summerparty would do the trick. On sunday we had our little tree party and the plate was pushed into the ground beneath our independence spruce.

Raakalautaa ja peräkärryllinen hiekkaa

Pojusemme on leikkinyt autotallin oven vieressä olevassa pikkuisessa hiekkakasassa. Ei leiki enää. Ainakaan toivottavasti, koska puoliskani teki kauan kaivatun hiekkalaatikon. Se kirpaistiin nopeasti kasaan raakalaudasta ja minä sivelin sen pintaan kolme kerrosta ylijäänyttä pellavaöljymaalia. Toinen puoli laatikon kannesta avautuu penkiksi selkänojalla ja toinen ilman. 

Itäsaksalaista muoviosaamista henkivä keltasininen kuorma-auto on lahja pojusellemme työystävältäni. Se on ollut jo kovassa käytössä.

Our son has been playing with a small sand pile beside our garage door. Well he hopefully won't be doing that anymore because my hubby made him a proper sandbox out of plain unfinished lumber. I painted it with some leftover paint. The other side of the lid opens up as a bench with a back rest and the other just a basic bench.

The blue and yellow lorry is a gift to our son from my workfriend. East German plastic craftsmanship can be almost touched just by looking at it.

Marjainen herkku

Marjat alkavat olla kypsiä. Tontillemme on istutettu yksi karviais- ja kolme mustaherukkapensasta. Silti löysin markiltamme myös vadelmia. Ne ovat tietenkin villivadelmia. Useana vuotena olen niitä tarkkaillut, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun ne peräti antavat satoa. 

Työystäväni vinkkaamana löysin ihanan uuden ruokaohjelman Pieni keittiö Pariisissa. Sen innoittamana testasin heti jotakin omituisia muffinssivuokaan tehtäviä paahtoleipä-munakas-hässäköitä. Näyttivät nätimmältä kyllä teeveessä. 

Marjacrumbleen löysin helpon reseptin täältä. Vaivalla noukkimiani vadelmia en tähän käyttänyt vaan laitoin mustaherukkaa, karviaisia ja omenanpaloja. Tuli aika kirpakkaa, mutta silti hyvää. Söimme lämpimänä jäätelön kanssa, mutta mielestäni toimii jääkaappikylmänäkin pienenä välipalana.

Berries are ripe. We have planted one gooseberry and three black currant bushes in our garden. I also found some wild raspberries behind our barn. I've known that they've existed but they've never given out such a good crop as this year.

My work colleague hinted me a new food show on the telly. It's called The Little Paris Kitchen. Inspired by the show I made some muffin-toast-egg-thingies. They looked way much better on television.

The recipe for the berry crumble I found here. Instead of raspberries I used gooseberries and apple. It turned out quite sour but still good. The first batch we ate warm with ice-cream but I think it works well straight out of the fridge as a little snack.

Kesän kirppislöydöt

En paljon ole kesällä kirppiksiä ehtinyt kiertämään, mutta muutamia löytöjä on silti tullut tehtyä. Heti kesäloman alkajaisiksi nappasin kotikaupunkimme kirppikseltä sovitusnuken hintaan 20 euroa. Oiva löytö, kun olin juuri harkinnut vakavasti ostavani uuden sovitusnuken. Kovin tykky versio tämä ei ole, mutta on säädettävä ja se riittää minulle. 

Peiton päällä olevat aarteet olen löytänyt sieltä sun täältä. Nahkainen laukku ja uusi postipussi (Jei! Nyt saan kaksi postipussia sängyn päälle) löytyivät myös samalta kirppikseltä kuin sovitusnukke. Uskokaa tai älkää nahkainen laukku maksoi vaivaiset 4 euroa.

Kesän ajaksi on myös oman tiemme varteen tullut kesäkirppis. Kävimme siellä pojusen kanssa viimeisenä lomapäivänä. Pojun mukaan tarttui poliisiauto ja toinen pikkuauto, joka oli kuvaushetkellä jo mennyt hukkaan. Poliisiauto muuttui kotona vielä tuplasti paremmaksi, kun huomasimme, että sen sisään saa patterit ja se päästelee mainioita ääniä. Itse kesäkirppikseltä ostin muutamia vanhoja lehtiä. Katsokaa kuinka ihanan värinen on ollut Avun joululehti vuonna 1957! Ei vilaustakaan pukinpunaista.

Tuohinen seinäkoppa ja sirojalkainen sohvapöytä löytyivät naapuripitäjän kierrätyskeskuksesta mahtavaan 15 euron yhteishintaan. Onnittelin itseäni loistavasta löydöstä kantaessani pöytää ulos keskuksesta. Hymyni meinasi hyytyä hetkeksi, kun yritin epätoivoisesti asetella sitä automme takapenkille. Onnistuin kuin onnistuinkin ja nyt sohvapöytä majailee uuden puolen aulassa. Siitä taitaa tulla kuitenkin teeveetaso.

Minkäslaisia löytöjä olette loman aikana tehneet? Uusia tai vanhoja?

I haven't had much time during the summer to go around fleamarkets. Still I've managed to make a few finds. At the beginning of my holiday I found the fitting doll at our local flea market. It costed only 20 euros. That's a bargain because I had seriously started to think about buying a new one. 

The treasures on the blanket I've found here and there. The leather bag and the new postal bag (Jej! Finally I have two to put on our bed.) I found from the same place as the fitting doll. Believe it or not the leather bag only cost 4 euros.

We've had a local summer fleamarket on our street. We went there with the little boy on the last day of our holiday. Boy wanted a police car and a other small car (which by the time I got to taking pictures had already gone missing). When we got home we noticed that the policecar makes great sounds but just needed new batteries. It turned out to be twice as nice. For myself I bought some old magazines. Can you imagine the pink Apu cover is the christmas issue from the fifties! Not a hint of santa's red. That's cool!

The birchbark holder and the fine legged coffee table I found from a recycling center near us for a steal with 15 euros. I congratulated myself on the great find as I carried the table out of the store. My happiness almost took a big hit when I tried to fit the table on the backseat of our car. Somehow I managed and the table is now in the new lobby. 

What finds have you made recently? New or old ones?

Eilen paistoi aurinko

Viimeisen lomapäivämme kunniaksi eilen paistoi aurinko niin komeasti, että lähdin pojusen kanssa uimaan. Tänä kesänä emme vielä koti-Suomen vesissä ole uineetkaan. Omaa pitäjäämme ei ole liiemmin siunattu luonnonmuovaamilla uimapaikoilla, joten suuntasimme naapurikunnan puolelle. Matkaa meiltä tälle ihanalle luonnontilaiselle järvelle on yli 30 kilometriä, mutta jokainen metri on sen arvoinen. Täällä on meidän sukumme käynyt uimassa nyt jo neljän sukupolven ajan, vaikka emme omista senttiäkään rantaviivaa. Hiekkapohjainen matala järvi kun on pikkupojalle ja äidillekin vallan passeli.

Nyt on sitten palattu arkiseen arkeen, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Ja ennen synkkää talvea on kuitenkin luvassa pirteä ja värikäs syksy. Kyllä me jaksamme, eikös vain?

Just like to celebrate the end of our holiday the sun decided to shine hole day yesterday. Me and the little boy decided to go for a swim. Our city is not blessed with natural swimming spots so we headed out to the city next to us. It takes about half an hour to drive to the lake but it's worth every minute. Our family has swam here for 4 generations now although we don't own a single meter of shore line. The lake with it's shallow sandy base is perfect for the little one and also the mother.

Now it's back to normal life but luckily summer isn't over. And before the cold and dark winter we still have a colorful and warm autumn ahead of us. We'll certainly manage or what do you think?