Sohva Sohvanen

Muutama vuosi sitten tein löydön ja sininen sohva muutti olohuoneeseemme. Aikansa se palveli meitä hyvin, mutta kahden istuttavuus teki siitä "löhöämättömän". Vuoden verran olen etsinyt sille sopivaa seuraajaa. Sellainen  löytyikin Vepsäläiseltä suht pian, mutta nuukuksissani todistelin itselleni, että kyllä sininen sohva vielä meille passaa. Nyt lopulta nuukuudelle tuli loppu ja Sitsin Otto-sohva muutti meille. Kyllä nyt kelpaa. Sininen sohva muutti uuden puolen aulaamme.

Tänä vuonna muistin laittaa kuuseen Ikeasta jo pari vuotta sitten hamstraamani kuusenkoristeet.

A few years ago I found the perfect blue sofa for our living room. It served its time well but because it was a two-seater it made it impossible to sit comfortably and watch tv. For a year now I've searched for a replacement and found it from Vepsäläinen. The sofa is made by Sits. The blue sofa is now in the "lobby" of our new side. 

This year I remembered to put on the Christmas tree some decoration I bought from Ikea a few years back. 

Joululahjoja jo nyt

  

Pukki oli ilmeisesti joulun aiheuttaman stressin takia hieman "sekooksis",  kun laittoi joululahjani Matkahuollon kautta tulemaan jo pari viikkoa sitten. Toki en vastustellut yhtään, kun paketista paljastui Marshallin kaiutin, jota olen himiöinyt jo aikani. Nyt joululaulut ja muutkin raikaavat talossamme, josei nyt yötä päivää niin ainakin päivää.

Sarpanevan pata on myös ollut hankintalistallani jo useita vuosia. Aina olen perääntynyt hankkeesta, koska hinta on aika suolainen Kiinassa tehdyksi padaksi. CityMarketissa on meneillään keräilykampanja, jonka livulla sain patani nyt hieman edullisemmin. Isännän mielestä siitä tulee Suomen vähiten käytetty uunipata. Aion todistaa tämän väitteen vääräksi. Aloitan joulupuurosta.

I think Santa is a bit stressed out due to the holidays because he sent my Christmas present already a few weeks ago. I was more than happy when the package revealed the Marshall speaker which I've wanted for a quite a while now. Ever since have Christmas carols and other songs been played in our house.

The pot by Sarpaneva has been also on my I-just-have-to-have-it-list for several years. Due to the fact that it's quite expensive for a pot made in China I've not bought it. But now a local supermarket chain had a campaign and I got my very own Sarpaneva for half the price. My hubby says it's gonna be Finland's less used pot. I'm eager to prove him wrong starting with christmas porridge. 

Ryytityttö viisoo

Teen aina silloin tällöin löytöjä kirpputorilta, mutta unohdan niistä raportoida. Tässä puolen vuoden takainen löytöni ihan tästä paikalliselta kirppikseltä. Ryytitytön mausteopas! Pellistä kiekkoa pyröritetään ja mumman sormen kohdalla näkyy ruokalaji ja selän takana näkyvästä luukusta mausteet, jotka ruokaan passaavat. Täydellinen koristukseksi, mutta aikalailla turhake muuten.

Now and then I make perfect finds from flea markets but I forget to report them here. This tin thing is actually a guide for spice use in cooking. Grandma points to a dish and from the opening behind her back you can see which spices would suite the food. Just perfect for decoration but not much for anything else.

Turkoosi matto

Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin taannoisessa Halloween-postauksessani turkoosihtavaa maton pintaa. Kyllä vain! Kuvan matto muutti meille jo kesällä kirpputorikierroksen päätteeksi. En vain tiedä onko se vielä oikein kotiutunut. Välillä se on ollut uuden puolen aulan lattialla ja välillä olen vienyt sen siitä pois. En vieläkään tiedä, mitä mieltä oikein siitä olen. Hinta oli muutaman kympin, ja matto on kaksipuoleinen. Ehkä se saa jäädä nyt tuohon. Ainakin hetkeksi. Tai sitten kiikutan sen jonnekin muualle.

My hawked eyed blog readers probably noticed a glimpse of a turquoise carpet from my recent Halloween post. Yes the carpet moved to our house already during the summer. I don't quite know has it settled in yet. Occasionally it has been in the lobby of our new side and occasionally I've taken it elsewhere. I still don't know what to think of it. The price was just right at the flea market and the carpet is two sided. Maybe I'll let it stay there at least for a while. Or maybe I'll put it somewhere else.

Kuusi tuli taloon

Jo toissa syksynä sisustaessani kaksiota Kurikan Asu ja elä -tapahtumaan iskin silmäni huonekuuseen. En sitä kuitenkaan himiöinnistäni huolimatta ole hankkinut kuin vasta nyt. Sopiva yksilö odotti minua Plantagenin hyllyllä pari viikkoa sitten. Keittiössä se on taas puolestaan odottanut parempaa purkkia, johon sain sen tänään istutettua. Toki en tiedä onko tuokaan nyt kovin hyvä, mutta ainakin suurempi kuin sen mukana tullut pieni muovinen istutusastia.

Already a year and a half ago when I decorated the flat for Kurikka's Asu ja elä -event my eyes got stuck on a little spruce (Araucaria heterophylla) that you can keep in the house. As much I was keen on it to my surprise I didn't buy it. The perfect specimen waited me in Plantain a few weeks ago and I brought it home. It's been sitting in the kitchen waiting to be planted into a better pot. That I got around to just today. I haven't decided is the pot to my liking or not. Well it's better than the little plastic thing the tree came in. 

Halloween

Halloween osui tällä kertaa pyhäinmiesten päivään. Amerikkalaisten kauhujuhla kun on niitattu lokakuun viimeiseen päivään, se siirtyilee vuosittain. Pidimme juhlat tänäkin vuonna. Nyt poju on jo niin vanha, että perinnettä on vaikea katkaista. Mutta tarvitseekokaan?

Samat tutut pelit leikittiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa seittipelin hoksasin teipata maalarinteipillä mattoon. Se näkyi paljon paremmin kuin harmaalta lattialta. Kutsut teimme pojusen kanssa netistä printtaamieni pääkallojen inspiroimana. Vieraille annettiin myös netistä löydettyjen etikettien koristamat pussukat mukaan. 

Tarjoiluiksi tein haamumarenkeja, mutta näyttävät kyllä enemmän haamujen pökäleiltä, jos minulta kysytään. Niiden kaveriksi anoppi teki ihania porkkanaleivoksia, ja minä koristelin kääretortun Frankensteiniksi. Pojusen leikkityökalupakista löytyivät vielä asianmukaiset mutteritkin. Amerikasta toin tullessamme myös pari pussia aitoja candy corneja eli karkkimaissia juuri tätä tilaisuutta varten.

Koristeita rupeaa olemaan niin paljon, että koristelaatikko on kohta isompi kuin joulun ja pääsiäisen laatikot yhteensä. Seittiä leviteltiin peileihin, tauluihin ja kelloonkin. Halloween pariskunta askarreltiin jo kesällä vessapaperirullista. Huntukin löytyi morsiamelle juuri oikean värinen.

Aikaisempien vuosien halloween postauksiani löydät klikkaamalla tästä.

We had our halloween party last Saturday. It's starting to be a tradition and when the little boy gets older it gets harder to to brake this tradition. But do I have to?

The same games were played this year as well as the previous years. This time I taped the spiderweb on to the carpet instead of the floor. It's much moor visible. The invitations we made with the boy on to skulls that we printed from the internet. Also the etiquettes for the little paperbags were printed online. Inside the bags there a little gifts for the kids to take home. 

I made meringue which is supposed to look like ghosts but they surely look like ghost poo to me. Maybe it just me. My mother-in-law baked lovely carrot pie and I made the Frankenstein cake. The nuts were found in the boys little play toolbox. From the states I brought two bags of candy corn for just this occasion. 

Decorations we have more and plenty. There seems to be more Halloween decorations in our house than Christmas and Easter decorations put together. Spiderweb was put up on to the paintings, mirrors and clocks. The Halloween couple we did together with the boy already during the summer. The vail on the bride is just perfect colour. 

Our previous Halloween posts can be found here.

Kaidetta käytävälle

 

Tämä blogi on myös hyvä päiväkirja. Juuri tarkistamani tiedon mukaan siitä on kaksi vuotta, kun uuden ja vanhan puolen yhdistävä käytävä valmistui. Ei aivan kahta vuotta käytävällä oli myös väliaikaiseksi tehty kaide. Kesällä puoliskani hitsasi tarkkojen ohjeideni mukaan käytävälle talon henkeen sopivan kaiteen. Mutta toki eikä tämäkään vielä aivan vallan valmis ole, siitä päältä puuttuu vielä jotain. Mietimme siihen puuta, mutta sitten muutin taas mieleni ja aina vain se on ilman kaiteen päällystää. Ehkä vielä keksin siihen jotakin.

To keep a blog is like to keep a journal. Easily I could check that's been two years when the corridor that connects the "new side" with the rest of the apartment  was finished. But it has not quite been two years that we've had a temporary bannister in the corridor. During the summer my hubby welded together a handrail which I planned. It turned out quite nice and it complements the spirit of the house I think. Though it too is not quite ready. It's missing a piece of wood or something to put on the hand railing. Maybe I'll figure something out.

Pikku juttuja

 

 

Talvi on ilmeisimmin tulollaan, kun pihalta ei meinaa löytää enää mitään vaasiin laitettavaa. Löysin kuitenkin ikivihreitä katajan oksia, ja katkoin niitä muutaman entiseltä työystävältäni nykyiseltä ystävältäni saamaan kauniiseen lasimaljaan.

Kirpputorilta mukaani tällä viikolla tarttui kirkasta lasia oleva Heikki Orvolan pöytätuikku. Se passaa mainiosti aikasemmin ostamani vihreän viereen. Vihreä on sitä paljon suurempi ja siinä lukee Arabia, kun uudessa valmistajana on Nuutajärvi. Mitäköhän tämä tarkoittaa? Tuskinpa mitään.

Kesällä löysin paikalliselta kirpputoriltamme kauniin pyöreäkulmaisen peilin. Se ei enää niin priimassa kunnossa ole peilausominaisuuksiltaan, mutta toin sen kuitenkin kotiin ja laitoin kirjahyllyn päälle. Siihen se on vallan passeli. Kirjahyllyn päällä myös majailee isännän Amerikan reissulta tuoma tuliainen. Se(kin) kannustaa miesväen suosikkijoukkuetta. Hyvä Patriots!

Winter is probably coming because I could not find anything blooming to put in my vase so I ended up cutting some branches from the evergreen juniper. I put them in a lovely glass bowl that I got from my former colleague whom I nowadays call a friend.

I made a perfect find from the flea market this week; Heikki Orvola's candle holder made out of clear glass. It fits perfectly beside the green one I've bought earlier. The new one is much smaller and it says Nuutajärvi on it. The green one is made by Arabia.

During the summer I bought this lovely round cornered mirror from a local flea market. The reflection is not that good anymore but I still brought it home an hanged it over the book shelf. I think it suits the room nicely. The money bank my hubby brought home from the States. It's celebrates his favourite football team. Go Patriots!

Aikamoisessa joukossa

Ohops! Olen päässyt aikamoiseen seuraan. Tämä on jo saavutus sinänsä. Käyppä äänestämässä joko minua tai jotakin muuta. Aikaa on lokakuun loppuun ja arpajaisetkin luvassa. Helpoiten löydät blogini, kun naputtelet alkukirjaimet sivustolla olevaan hakuluukkuun.

I'm in a fine group when you can vote for the most inspiring lifestyle blog. You can vote for me or someone else. You got until the end of this month. Type the start of my blogname "osuus" in the space provided so you'll find it easier.

Kolme Kekkosta

 

Aikoinaan blogista tehty pieni ystäväkirja otsikoitiin: Kolme Kekkosta. Kekkosen virallisia virkakuvia meillä tosiaan on kolme, mutta nyt viimein ne ovat samalla seinällä. Kokoelma on alkanut oikealla näkyvästä kuvasta. Ostin sen kirpputorilta. Rivissä olivat jonkun lopetetun kyläkoulun seinältä pelastetut kuvat kaikista presidenteistämme, mutta hinnan ollessa suht korkea jouduin valitsemaan niistä yhden, joten päädyin Urhoon. 

Keskellä olevan mustakehyksisen Kekkosen olen perinyt, vaikka se on pienin, on painotyö onnistunut tässä printissä parhaiten. Vasemmalla olevan pramea kehyksisen Kekkosen olen saanut syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Aikoinaan se on koristanut valtion viraston seinää. 

Näitä kuvia katsoessa ymmärtää nykyisen presidenttimme kuvasta syntyneen kohun.  Tenhovaaran studiossa otettu presidentti Kekkosen muotokuva on kaunis, tasapainoinen, hyvin valaistu ja sävykäs otos.

A long time ago a story was published about our house in a magazine. It was headlined three pictures of Kekkonen. Kekkonen is our former president and we really do have three pictures of him. All of them are the same official portrait. Now the three portraits are hanging on the same wall for the first time. 

The first one on the right I bought from the flea market. The middle one with the black frame I've inherited and the one on the far left with the golden frames I've gotten as a birthday present from my mother.

Looking at these portraits taken by Tenhovaara studio in Finland I cannot but understand the fuss that rose about the portrait of our present president Niinistö. This picture taken of Kekkonen is very beautiful, balanced, well lit and multi toned. A perfect example of a well put together portrait.

Omalta maalta

Ovenkarmeista tehdyt kasvulavat ovat jo kauan sitten joutuneet rikkaruohojen valtaamiksi. Muutenkaan ne eivät ratkaisuna kovin kätevät olleet, joten mieheni joutui maankääntöhommiin. Pienen pieni pläntti kaivon takaa käännettiin hoitamaan kasvimaan virkaa. Suurin odotuksin en lähtenyt maata viljelemään, mutta kuitenkin saimme oivallisen sadon porkkanasta, sipuleista, salaatista ja herneistä. Perunoitakin laitoin muutaman varren verran ja sieltäkin pari kattilallista on satoa noussut. 

My last vegetable garden was taken over by weeds so I had to make a new one. My hubby turned over soil behind the well. I did not have great expectations but succeeded to have a decent harvest in onions, carrots, salads and peas. Also potato we've gotten a few kettles worth. 

Ei se nuku

Kymmenen vuotta sitten menimme naimisiin. Häämatkallamme hurautimme Yhdysvaltain "emätietä"  Route 66:sta Chicagosta Los Angelesiin. Tuolloin aika ei riittänyt New Yorkin pysähdykseen, joten en päässyt kauan haluamaani kaupunkiin. 

Ensimmäisen matkaoppaani suureen omppuun olin ostanut jo silloin, kun kaksoistornit olivat pystyssä. Toisen ostin pari kuukautta sitten, koska 10-vuotishääpäivämme kunniaksi mieheni lennätti meidät ihan kahdestaan pilvenpiirtäjien väliin. 

Oli tätä odotettukin. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä nähtävää. Ensi kertaan siis.

Ai juu, pidimme Route 66 ajelusta myös blogia. Olen sen pikaisesti kopioinut tänne, koska uhkaavat lopettaa vanhan blogipalvelun.

Ten years ago we got married. On our honeymoon we drove along the mother road of America, Route 66, from Chicago to Los Angeles. Then we didn't have time to make a stop in New York so I didn't see the City.

The first travel guide I bought to the city when the twin towers were standing. The second one I bought two months ago when to celebrate our ten year anniversary my husband flew just the two of us in to the city that never sleeps. 

I had waited this for a such a long time. We saw a lot but even more was left for the next time.

Ou, ten years ago we kept a blog during our drive through America. I have copy pasted  it here. Sorry it's in Finnish only. 

Puolipyöreän pöydän siirtelyt

Muistin kuin muistinkin lupaukseni kertoa, mitä on tapahtunut pojusen huoneen puolipyöreälle musta kantiselle Artekin pöydälle. Sehän muutti työhuoneeseemme ja sai parikseen Huuto.netistä huutamani lasten tuolit. Aikani metsästin Artekin lastentuoleja, mutta luovutin ja sain huudettua nämä perinteiset Niemen tehtaiden tuolit sopuhintaan. 

Seinälle sain vihdoin ja viimein kehystettyä talostamme löytyneen Postipankin vanhan julisteen. Sen ulkoasu on kyllä niin nykyaikainen, että eipä tuota vanhaksi tunnista kuin logosta ja sanomasta.

I just remembered my promise to tell about the little half round table that moved from the little boy's room. It found a new home in our study. I paired it with some traditional children's chairs I found in an online auction. 

On the wall is an old poster I found in our house. It's an advertisement for cheques for an old Finnish bank. It looks so fresh that it would most certainly pass for today's ad.

Seinäkellosta avainkaapiksi

 

Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. On the left before and on the right after.

Perin isotädiltäni tällaisen kauniin puisen kellon. Se oli ollut kylmän armoilla jo useita vuosia ja kellokoneisto jumiutunut niin, ettei siitä enää ollut ajan näyttäjäksi. Kello oli  kuitenkin niin kaunis, etten raaskinut sitä heittää pois. Irrotin koneiston ja maalasin sisustan peilipöydästä ylijääneellä mintunvihreällä. Ruuvasin pari puurimaa sen sisuksiin, joihin kiersin koukut avaimia varten.

Ilman lapsuksia ei tämäkään projekti mennyt, kun huomasin puolivälissä rimojen kiinnitystä, että kello on minulla ylösalaisin. Siksi sen sisälle tulikin vain kaksi ortta kolmen sijaan, joista toinen on hieman vintturassakin. Isäntä vain tuumasi, että onpahan tekijänsä näköinen. Ja niinpähän tuo onkin.

I inherited this old clock but couldn't get it working so I ended up making it into a key cabinet. I took out the machinery and painted the inside mint green with the leftover paint from the dresser. I didn't finish this project without any troubles; in the middle of attaching the bars for the hooks I realised that the hole clock was upside down. Thats why I ended up with two "hook bars" instead of three. My hubby said that it looks like its maker. And so it does. 

70 senttiä sienikuminauhaa

Opiskeluaikonani, siis kauan sitten, silmäni pysähtyivät kauniin muotoiseen peltiseen roskikseen anopin varastossa. Ihailin sitä ääneen ja sain sen omakseni. Se muutti opiskelijayksiööni ja olin siitä innoissani. Pari vuotta myöhemmin bongasin sen sisustuslehdestä ja tajusin sen olevan haluttu Vipp-roskis.

Anoppi oli irrottanu siitä jo aikoinaan mustat muovitapit, joiden tarkoitusta en minäkään oikein ole hoksannut. Spraymaalasin Ikean halvimmat muoviset kaapinovien nupit mustiksi ja ruuvasin valmiina oleviin reikiin. Useamman vuoden ajan on ostoslistallani ollut pehmyt kuminen nauha, joka tulee kannen alle, mutta en vain ole aikaiseksi saanut käydä sitä tilaamassa.

Vihdoin ja viimein sain myös sienikuminauhan (siksi sitä kuulemma kutsutaan) uusittua. Ensimmäisellä kerralla yritys meni hiukan pieleen, kun tilaamani nauha olikin harmaata. Myyjä ei huomannut kysyä onko värillä väliä enkä minäkään hoksannut sitä hänelle kertoa. Toisella kertaa nauha oli juuri oikean sorttista. Hintaa sille tuli kauhistuttavat 1,50 euroa. Roskis on palvelut meillä myös vaipparoskiksena ja nyt sen sisuksiin päätyvät pahvit.

Many years ago I spotted a nicely shaped bin in my mother-in-laws storage. I admired it out loud and got to take it home. First it moved into my student flat where I and others adored it (not through day and night though). A few years later I spotted it from an interior design magazine and suddenly I realised that it was everyone wanted; the Vipp trash can!

My mother-in-law had taken out the black plastic handles which I haven't either figured out what they are for. I bought the cheapest white cabin door knobs for Ikea and spray painted them black and screwed the on to the bin. For many years I've also meant to by the foamy round band that goes under the lid but just haven't gotten around to it.

Finally I ordered the band for the bin. The first time didn't go as planned because it turned out to be gray. The seller didn't ask about the colour and I didn't even think about telling him. I thought they're all black for sure. For the second time around the band was just as I ordered. It ended up costing terrifying 1,50 euros. In our house the bin has served also as a diaper bin but now it's in the kitchen for the cardboard. 

Pöytä, joka muutti meille

 

Liki kaksi vuotta sitten ostin huutokaupasta Artekin tuolit ja pöydän. Lupasin palata asiaan pöydän suhteen pikapuoliin. Noooh, postaus on hieman viivästynyt, mutta tässä se nyt viimeinen tulee. 

Pojusella oli jo mustakantinen puolipyöreä pikkupöytä, johon olimme vaihtaneet lyhyemmät jalat. Huutokaupasta mukaani lähti kuitenkin Artekin lastenpöytä valkoisella kannella. Kansi on hieman ajansaatossa kärsinyt, mutta se ei menoa haittaa. 

Kellon löysin aikoja sitten kirppikseltä, mutta se pitää niin kovaa käyntiääntä, että häiritsee kuulemma kovasti. Niinpä se ei käy. Brion hellalle saatiin tiskiallaskaveri synttärilahjaksi. Pieni pesukone on lahja mummulta ja on ahkerassa käytössä. Buzz Lightyear sen päällä on Amerikan tuliainen ja hylly sen yläpuolella on taas Sveitsin kirpputorilöytöjä.

Musta pikkupöytä sai taas uuden elämän työhuoneessa, mutta kirjoitan siitä sitten toisen kerran. Toivottavasti kuitenkin aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. 

Almost two years ago when I bought new chairs for the dining room from an auction I promised to get back to you on a table I also bought. Well better late than never.

Our son already had a little Artek's table with a black cover but I ended up buying a another one with a white top for his room. The cover has seen better days but I don't mind and neither does our son.

The clock is a find from the flea market. It keeps such a loud sound that it bothers our son. As a birthday present  the little stove got a sink cabinet beside it. The little washing machine is a gift from grandmother and is in heavy use. Buzz Lightyear on top of it is a gift from America and the shelf on the wall is a flea market find from Switzerland.

The little black table got a new life in the study but I'll write to you about it later. Hopefully sooner than two years from now...

Mintunvihreä muodonmuutos

Peilipöytä ennen toimenpiteitä. The dresser before the makeover.

Vihdoin ja viimein saimme kannettua maalaamani kampauspöydän makuuhuoneen nurkkaan. Tämän kaunottaren perin jo aikoja sitten, mutta projekti on tuttuun tapaani venynyt hieman. Reipas vuosi sitten hioin sen jo maalauskuntoon ja ostin maalitkin, mutta se vain jäi.

Myös tuttuun tapaani tästäkin puuttuvat vielä vetimet. Vanhat vetimet ovat eri paria ja ne on jossakin vaiheessa vaihdettu, joten eivät ole alkuperäiset. En kuitenkaan ole vielä päättänyt, että tahdonko tähän perinteikkäät vetimet vai lähtisinkö vallan modernimmalle suunnalle. 

Pöydästä löytyy myös tekijän jurvalaisen huonekaluliike Lauri Viitalan leima. Samaten peilin taakse oli suojaksi pyöräytetty silloin uutta nyt jo vanhaa sanomalehteä. Pojunen toi värikkäät dinosaurukset istumaan peilin reunalle, johon ne passaavat mainiosti.

This project has also been bubbling under for quite a while now. I got it finally finished but as it turns out to be a habit of mine it's also still missing the handles. The ones I took off were portably changed during the previous paint job and are a mix match so I want to change for something nicer. I have not yet decided will I go for a more original look or will I change them for modern not so unusual look.

The maker stamp can be still found on the back of the dresser. It's from a carpenter from the city of Jurva. Also the new now old newspaper was put on the back of the mirror. The boy brought little dinosaur figures on the edge of the mirror. They fit there perfectly.

Yks-kaks ja niks-naks -tuunaus

 

Löysin yksinäisen irtopohjavuoan pohjan keittiön laatikosta. Meinasin heittää sen metallinkeräykseen, mutta hetken sitä katseltuani päätinkin tehdä siitä taulun. Ajattelin maalata sen liitutaulumaalilla, mutta näytti tuo liitutaulutussi tarttuvan siihen priimasti ilman maalikerrostakin. Porasin siihen kaksi reikää, joiden läpi pujottelin nauhan, jonka solmin. Tämän tuunaus onnistui yks-kaks eikä tässä voi epäonnistua. 

I found a lonely bottom for a cake pan from the kitchen drawer. I first thought I would throw it away but had second thoughts. The chalkboard marker fastened on it perfectly and it didn't even need chalkboard paint. I drilled two holes on the top and put a ribbon through them. This is so easy that it just cannot go wrong.

Raparperipiirakkaa meilläkin

 

Joka paikasta tursuaa kuvia ja ohjeita aina vain ihanimpiin raparperiherkkuihin. Instgramissa näin marengilla kuorrutetun piirakan, jonka kiduksissa oli raparperia. Sitä oli tietysti pakko kokeilla. Piirakka katosi nopeasti parempiin suihin.

Ohje piirakkaan löytyi täältä. Laiskuuttani juhlistaakseni käytin pohjaan valmista murotaikinaa. Täytettä sovelsin, kun tuo Maizenan kanssa takkuaminen kuulosti juuri siltä eli takkuamiselta. Laitoin ohjeen mukaan raparperit, sokerit ja veden kattilaan. Niitten seuraksi rikoin neljä munaa keltuaisineen päivineen. Keitin koko ajan vispaten. Jonkin verran se ottaa, mutta kyllä seos sakenee. 

Lämpöisiä kesäpäiviä! Ne alkoivat kuulemma tänään ja jatkuvat huomenna.

Baked some rhubarb pie.

Vihdoinkin seinällä

Tiedättekö sen tunteen, kun on täydellinen paikka seinällä? Niin täydellinen, ettei siihen tohdi laittaa mitään. Siinä se odottaa tyhjänä jotain suurta ja kaunista, koska reikiä ei sovi siihen minkään tyhjänpäiväisyyden takia tehdä. Meillä se seinä on könöttänyt uuden puolemme aulassa jo kolmatta vuotta, mutta eipä könötä enää.

Viisi vuotta sitten vein valokuviani yhteisnäyttelyyn ja törmäsin siellä Jyrki Portiniin ja hänen  kauniisiin valokuviinsa. Niistä etenkin yksi jäi terävänä mieleeni; pieni hengetön lintu makaamassa ison lehden päällä. Luulin päässeeni kuvaan kohdistuvasta pakkomielteestäni, kunnes muutama vuosi törmäsin siihen uudelleen Sanomatalossa olleessa näyttelyssä. Tajusin, että kuva ei lopeta kummitteluaan, jos en saa sitä seinälleni. Ja siinä se vihdoin on. Kun avasin pakettia, pelkäsin, että en tunne kuvaa kohtaan enää samoin, mutta turhaan. Katselen kuvaa aamuin ja illoin. Teoksen nimi on "A Little Echo Remains". Se aikalailla sanoo kaiken.

Ai niin, hyvää juhannusta!

Do you know the feeling when you have a perfect place for something perfect on your wall. So perfect that you don't dare to put anything but something great and meaningful there. In our house that wall is in the lobby of our new side. It's been empty almost for three years but not anymore.

Five years ago I took my pictures for a exhibition and ran into Photographer Jyrki Portin and his wonderful work. Especially one picture got stuck in my mind; a little lifeless bird laying on a big leaf. I thought that my obsession with the photograph would pass until I saw it in another exhibition a few years later. The I realised that the image would not stop haunting me unless I it's on my own wall. And there it is. As I opened the parcel it was just like I had imagined it. I look at it in the mornings and before I go to bed. It's called "A Little Echo Remains" which pretty much says it all.

Happy Midsummer!

Lamppuperintö vai perintölamppu

Perin kuvassa näkyvän lampun jo muutama vuosi sitten isotädiltäni. Lampun vein varastoon, jossa se on nukkunut Ruususen unta. Viime viikolla se otti silmääni, ja toin sen työhuoneeseen vanhan leipälaatikon päälle (jonka sisällä yritän piilotetella sähköjohtoja siinä onnistumatta). Sen jalkaosa on saanut iskuja ja pelti on siitä mykkyrällä. Luulen, että sen alta puuttuu joku painokin, koska pellissä jalan kaksi ruuvinreikää, mutta ruuveja ei näy missään. En löydä lampusta minkäänlaisia  leimoja tai tekstejä. Osaisiko joku sanoa, mikä tämä on vai onko tämä mikään? Toki se on kaunis lamppu sellaisenaan, vaikkei mitään designia olisikaan.

I inherited this lamp from my great aunt a few years ago. Because it had gotten some hits to the pedestal I carried it to the storage. Last week it caught my eye and I brought it to our study on top of an old breadbox. (In which I desperately try to hide electric cables without succeeding.)  I cannot find any marks of the maker on the lamp. It's missing some sort of weight from the bottom where maybe the maker stamp has been. Can someone tell me if this is something or is it not? It's a beautiful lamp even if it wasn't designer brand.

Maitokärryjen uudet vaatteet

Kaupan markilta löytyi jo tänne muutettuamme maitokärryjen raato. Sen runko oli kauttaaltaan ruosteessa ja pyörät tietenkin rikki. Liki kymmenen vuotta sitten hinkkasin rungosta ruosteet pois ja maalasin sen ruosteenestomaalilla. Päällimmäiseksi laitoin silloista lempiväriäni vihreää. Nyt värivalintani olisi vallan eri. Renkaisiin etsin aikani sopivia kumeja, mutta Motonetissä oli tarjolla vanteet päällikumeineen kahdenkympin kappalehintaan. Appiukkoni teki vielä kärryyn perinteisen laverin ja tadaa – jälleen yksi kymmenen vuoden projekti on valmis!

This old carriage we got together with our house. The frame was covered with rust and both tires were broken. Almost ten years ago I started this project by sanding off the rust and painting the frame. I painted it with my then favourite colour green. Today the colour choice would be something else. For a while I searched for the right tires but ended up buying totally new rims with tires. This week we finally finished this ten year project when my father-in-law made a new skid from wood.

Pehmokissut

 

Pojusemme on aina ollut innoissaan kissoista sekä oikeista että leikkikissoista. Askartelukirjastaan hän löysi ohjeen sukkakissaan. Ensimmäinen sukkakissa raapaistiin kasaan omista ohuista sukkahousuistani viidessä minuutissa ja sen oli näköinenkin. En edes kuvaa kehtaa siitä ottaa. Toiseen käytimme jo hieman vaivaa, ja leikkasimme pojusen raitaisista sukkahousuista toisen pultun pois. Ompelin korvat ompelukoneella, ja täytimme sen pulleaksi. Silkkinauhaa kiristettiin kaulapannaksi ja pötkylän keskelle hännän alkamisen merkiksi. 

Oranssinen kissa-herra kasattiin paketista, jonka olin kirpputorilta ostanut karmaisevaan euron hintaan. Vielä paketissa olisi värkit huopakissalle keltaiseen takkiin ja saappaisiin. Ei mikään erikoisen näköinen pariskunta, mutta poikaselle kelpasi.

Ai niin, melkein unohtui: Hyvää äitienpäivää!

Our son is extremely interested in cats both softies and real ones. From his craft book he found directions for a sock cat. The first I made in five minutes using thin pantyhoses. It turned out so bad that I don't even dare to take a picture of it let alone post it online. For the second one we saw a bit more effort. I cut a leg out of children's thick striped pantyhoses and sew the ears with a sewing machine. We filled it quite chubby and tied satin band as a collar and to mark the beginning of the tail. 

The other cat we made from a do-it-yourself package I had bought from the flea market for one lousy euro. The package still contains materials for cat's coat and shoes. Not so special cat couple but our sons seemed to like them. 

And Happy Mother's Day! Almost forgot...

Vapputerveiset!

Toukokuun ensimmäinen tuli taas ja sitä juhlistettiin asianmukaisesti autoillen. Kävimme ensimmäistä kertaa Vaasassa vappucruisingilla. Amerikkalaisia autoja oli useita satoja. Se näytti ja  ennen kaikkea kuulosti hienolta!

Kekkonen keittiön seinällä vartioi vappusyömisiämme; pikamunkkeja ja simaa. Pojunen halusi munkkeihin kakkukynttilät ja nehän laitettiin ja oikein sytytettiinkin. Pöydällä näkyvän kukkasen olen saanut kolme viikkoa sitten! Ja se on vielä noin hyvissä voimissa.

Labour day came as it usually does on the first of May. We celebrated it accordingly cruising with our 50 year old Mustang. We drove over to Vaasa for American car meeting. 

Our former president Kekkonen seemed very pleased with our Labourg day celebrations. The little boy wanted to put cake candles on the pastries which we also lit. The flower on the table I've gotten three weeks ago and it's still looking good. 

Kodinhoitohuoneessa vailla kripoja

Keikautuslaatikoihin saa paljon pyykkiä. The "tiltable"drawers conseal lots of dirty laundry.

Jälkeen. Pitää vissiin maalata laatikon etumukset valkoisiksi. After. I think I have to paint the drawers also white.

Radio vasemmalla ja ennen oikella. Radio on the left and before on the right

Kodinhoitohuoneemme jäi remontin jälkeen pieneen vaiheeseen. Siellä oli kaupan vanha laatikosto ja sen päällä mankeli. Muuta laskutasoa ei oikeastaan ollut. Keittiöstä tuleva viemärin putki kökötti nurkassa ja sitä naaamioidakseni olin maalannut sen seinän väriseksi.

Kauan haaveissa ollut pidempi taso valmistui kätevän appiukkoni käsissä. Runkona käytimme vanhaa kaupan myyntitiskiä. Siinä toki ei ollut kantta eikä laisinkaan ovia. Aikoinaan rungossa oli ollut neljä keikautettavaa laatikkoa. Kaupan lopetettua toimintansa oli ilmeisesti osuuskauppa vienyt laatikot mukanaan. Liekö niissä ollut myyntikelpoista tavaraa. 

Appiukkoni teki toiveeni mukaisesti runkoon kaksi keikautettavaa likapyykkilaatikkoa keskelle ja päihin tavalliset kaapit. Vanha laatikosto laitettiin uuden rungon toiseen päähän ja näille tehtiin yhteinen kansi, joka päällystettiin vanhan ajan linoleumilla. Viemäriputki koteloitiin ja se odottaa vain jotain kaunista ripustettavaksi kylkeensä.

Uusi kaappirivistö valmistui jo jouluksi ja olen pantannut tätä postausta, koska halusin löytää vetimet ensin uusille keikautuslaatikoille ja kaapeille. Ensin metsästin saman henkisiä vetimiä kuin on laatikostossa, mutta huonolla menestyksellä. Sitten äitini kertoi, että vetolaatikoissa olisi ollutkin pitkät puiset vetimet. Ryhdyin etsimään keinoja laittaa puiset rimat vetimiksi. Löysinkin venekaupoista köysiheloja, mutta kohtuuhinnalla niitä oli tarjolla vain messinkisinä. Meinasin jo sortua ja ostaa perusbiltema-vetimet, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin sitä vanhaa henkeä. Ehkä tuunaamme siihen pitkät puiset "krivat" ja keksimme fiksun konstin niiden kiinnittämiseen. Kerron toki heti teille, kun näin tapahtuu. 

Vanhan Siemensin radion olen saanut isotädiltäni jo lapsena. Se toimii vielä ja on varsin viehättävän näköinen.

My father-in-law made us new cupboards for the laundry room. They're still missing the handles which are really hard to find to my liking. The old Siemens radio I've gotten from my great aunt as a child. It still works and it looks just perfect.