Ruotsalaiset ruuvit ja tanskalaiset viikset

Kävimme puoliskoni kanssa välipäivinä Tampereella ja reissuun kuului tietenkin pakollinen Ikeassa käynti. Ostimme vaatekaapit ja wc-kalusteet uudelle puolelle. Mukaamme tarttui jopa pari nojatuoliakin. Aikamoinen karavaani kärryjä hilautui kassalle, mutta onnistuimme kuitenkin saamaan kaikki ostokset kunnialla kotiin. 

Sitten alkoikin huonekalujen kokoaminen ja ruuvien laskeminen. Verhotangot laitettiin paikalleen. Verhotangon pidikkeet olisi vain pitänyt ostaa valkoiset. Saas nähdä tottuuko silmä noihin vai pitääkö suihkauttaa päälle maalia. Verhon ostin aikoja sitten kirpparilta kuudella eurolla.

Ihana Tiger on rantautunut Suomeen. Törmäsin tanskalaiseen ketjuun jo muutama vuosi sitten Islannissa ja nyt se nökötti Hämeenkadun päässä. Kaikkea "tarpeellista" sieltäkin tarttui mukaan kuten viiksiteippi. Miten olenkaan pärjännyt ilman sitä?

I took a trip to Tampere with my husband and of course we had to visit Ikea. We bought clothes cabinets and drawers and sinks for the bathrooms. Even two armchairs found their way back with us.

Then startet the assembly and counting the screws. Curtain rods we put up but I should have gotten white ones. Lets see if my eye adjusts or will I have to paint them. The striped curtain I bought a long time ago from flea market. 

Lovely Tiger has landed in Finland. I pumbed into the danish store chain a few years ago in Island. I bought lots of "vital" stuff like mustache tape. Ou how have I survived with out it?

Hyvää Joulua!

Tulin vain äkkiseltään kirjoittamaan myös tänne hyvän joulun toivotukset. Tänä vuonna kuustamme koristavat männynkävyt ja kärpässienit. Männynkävythän kuuluvat kuuseen yhtä tiukasti kuin kärpässienet jouluun. Kaikesta huolimatta oikein hyviä joulunpyhiä!

I just dropped by to write my Christmas wishes. This year pinecones and mushrooms decorate our tree. Pinecones belong to a spruce as tightly as do mushrooms to Christmas. None the less wishing you Happy Holidays!

Valkoinen joulu(kuusi)

En tiedä kenelle oikeastaan lupasin, että meille hommataan valkoinen joulukuusi. Ehkä itselleni tai poikaselle, mutta joka tapauksessa kuusi oli haettava. Pieni 150 cm korkea kuusi on pojusen huoneeseen justiin passeli. Koristelimme sen vanhoilla "ylijäämä" koristeilla, joiden sekaan ripustimme Myyrän askartelukirjasta irroittamiani kuvia. Siitä tuli aivan passeli ja pojunen tykkää. Huomenna tuomme oikean kuusen sisälle.

I don't know who I promised myself or our son that this year we'll get a white christmas tree. Small only 150 cm high tree is now standing in our son's new room. We decorated it with some "left-over" tree ornaments and added some "The Mole" ornaments from a arts and crafts book. It turned out a bit different but our son loves it. Tomorrow we'll bring in the real christmas tree.

Valmista tuli! (ainakin melkein)

Viime viikonloppuna sai vihdoin luvan kanssa repiä paperit pois lattioista. Ja kerrankin oikein nautin ikkunoiden pesemisestä, koska se tiesi sitä, että tavaroita saisi ryhtyä kantamaan "uudelle puolelle". Kauaa tätä hekumointia ei tosin kestänyt, sillä koko perheemme joutui ankaran vatsataudin kouriin. Siksi uudella puolella on vieläkin kovin tyhjää ja kaikuvaa. 

Vaikka valmiilta jo tuntuukin, on vielä joitakin hommia tekemättä. Vessan lattia saumaamatta, oven krivat laittamatta, ilmastointi tuunaamatta ja suurimpana tietysti on käytävä, joka yhdistää uuden puolen vanhaan. Sen olemme suosiolla jättäneet tulevaan. Oikein hyvä on jo näin. Täytyy sanoa, että erittäin hyvä ellei peräti täydellinen.

Last weekend I enjoyed washing windows because it meant that our "new side" (renovated space) was ready to move in. This happiness didn't last long because our hole family got a terrible stomach flue. So due that the new side is still quite empty.

And though it feels ready there are a few jobs left to be done; the toilet floor needs grouting, the doors are missing handles and the biggest job is the corridor that combines the new side to the old. We left it intentionally for the future. Already it is good. Might I even say very good or even perfect. 

Uudet Kupittaan Kullat

Olen Hurahtanut isolla H:lla suomalaisiin hopeisiin koruihin etenkin 60- ja 70-lukulaisiin. Nyt kasvatin rintaneulakokoelmaani yhdestä kolmeen. Elis Kaupin hopeinen rintaneula sai seurakseen kaksi myös Kupittaan Kullan valmistamaa rintaneulaa. Hintakaan ei päätä huimannut. Nämä kaunokaiset istuivat kullan ostoliikkeen vitriinissä alle 50 euron yhteishintaan.

I'm crazy for silver brooches from the 60's and the 70's. My collection grew from one to three when I bought these two darlings into my jewelry box. They're also made by Kupittaan Kulta as the is the one designed by Elis Kauppi.  The price didn't make my head spin. I got these two for under 50 euros.

Ensimmäinen joulukuuta

Pojunen ei ennen tätä päivää ymmärtänyt joulukalenterista yhtään mitään, mutta huomenaamulla tilanne on varmaan jo toinen. Ahkera sisareni teki pojulle joulukalenterin ommellen. Siinä on 24 (tietenkin) eri kokoista pussukkaa, jotka saa napeilla kiinni paksuun tonttukankaaseen. Yläreunassa on kuja, johon laitoin äkkiä löytämäni valkoisen verhotangon. Tanko on liian pitkä eikä tuo ripustuspaikkakaan maailman paras ole. Josko uuteen huoneeseen kalenteri saataisiin arvoiselleen paikalle. Ensimmäisestä pussista paljastui pieni monsteriauto.

Until this morning our son had no idea what was a Christmas calendar. Maybe by tomorrow he has gotten the drill. My crafty sister made this lovely calendar by sewing. It has 24 pouches (of course) that can be attached to the background with buttons. The background is quite thick and can be hang from the top. The calendar is hanging in front of our cabinet in the living room.  Maybe in our sons new room I'll find a more worthy place for it. By the way from the first pouch came out a little monster truck.

Autot seinälle ja pönttö kuuseen

On ilo katsella ihmistä, joka tietää mitä tekee. Istutin myös poikasen katsomaan, kun vaarinsa liisteröi autotapetit seinään. Hienot on. Makean värinen on myös aulan seinä, josta tuli turkoosi. 

Pienen linnunpöntön on kummipoikani maalanut. Se on varsin komea. Ostin Tiimarista sen sisälle lintusen. En tiedä vielä sen lopullista sijoituspaikkaa, mutta joulukuusta se ainakin pääsee koristamaan.

It's always a pleasure to watch a someone who knows what they're doing. Me and the little boy sat down to watch grandpa paper the walls. It turned out great. Also the wall in the lobby got a cool turquoise colour.

The small birdhouse I got as a gift from my godson. It also is quite lovely. I bought a little bird to live in it from Tiimari. I don't know where the house is going to be put up but surely it gets a place in the christmas tree this year.

Singerit riviin

En ollut aikeissa hankkia uutta ompelukonetta, kunnes vastaani tuli tämä kaunotar. Ainut kone, jonka olen ikinä omistanut on kuvassa vasemmalla näkyvä mummultani peritty vanha Singer. Se on kyllä ollut mainio peli, mutta viime aikoina on ruvennut pikkuisen takkuamaan. Tämä uusi jatkaa hieman sen luomaa retro lookkia. 

On koneissa kyllä eroja. Vanha on tykky ja siinä on puinen suojakotelo. Tämä uusi on kevyt ja siinä on vain valkea muovipussi suojaksi. Uudessa koneessa on muuten automaattinen langanpujotus, jollaista en ole edes tiennyt olevan. Kyllä siis jotakin kehitystä on tapahtunut 50 vuodessa.

Kone on yhdistetty joulu-, synttäri-, nimppari-, ja äitienpäivälahjani. Koko vuoden lahjat siis kerralla. Kätevää.

I wasn't in the market for a new sewing machine until this beauty crossed my way. The only sewing machine I've ever owned is my grandmother's old singer (in the picture on the left) It has been a good machine but lately it has begun to have little hickups. This new machine has a little bit of that old spirit in it.

There sure are differences in the machines. The old one is heavy and stable and has a wooden box for cover. This new one is light and only came with a plastic bag as cover. But the new machine for example has automatic threading which I've never even heard if. So some developments have taken place in the last 50 years.

The machine is my christmas, birthday, nameday-and mothersday gift all in one. How practical.

Halloween juhlat

Koska kukaan meistä ei ole syntynyt niin, että synttärijuhlia voisi pitää halloween hengessä, pidimme viikonloppuna halloween juhlat aivan erikseen. Leivoin kurpitsakakun, muffinsseja ja keksejä. Pyöreät jaffakeksit tuunasin valkosuklaalla. Kukkakimppuun laitoin hämähäkkejä kiipeilemään ja päähäni Tiimarista ostamani hatun. Muumiolyhdyt tein kieputtamalla sideharsoa lasipurkkien ympärille ja liimaamalla niille silmät. Muksuille tein pahvilaatikon kylkeen reiän ja maalasin sen kurpitsaksi. Sisään sai heitellä muovisia palluroita. Kotiin viemisiksi saivat vieraat vielä pikkupussukat, jotka koristelin musta-oranssisilla vermeillä ja täytin kekseillä ja tekohammaskarkeilla.

Because no one in our family is born in October, we cannot have birthday parties in Halloween spirit. So we decided to have a party just because it's Halloween. I made a pumpkin cake, muffins and cookies. Round chocolate cookies I decorated with white chocolate. On top of the flowers I put some spiders and on my head a little hat I bought from Tiimari. The mummy lanterns I made by rolling gauze around glass jars and glued eyes on them. For the kids I made a toss game from a cardboard box. Into the little white bags I put some cookies and vampireteeth candy for the guests to take home with them.

Kekkosen uudet lasit

En tiedä, mistä syystä olen höynähtänyt tähän jenkkien krääsäjuhlaan, mutta sille en vain voi mitään. Jo lukioaikoina kävin Tiimarissa etsimässä halloween krääsää. Toki sitä ei ollut tarjolla läheskään yhtä paljon kuin nyt.

Amerikan reissulla nappasin kyytiini tuota hämähäkin seittiä. Paketti on kestänyt seitsemän vuotta ja on vasta puolillaan. Pussin kyljessä komeilee Kmartin logo ja hinta 94 senttiä. Kyllä Kiinassa tehdyn seitin kilohinta on ihan eri täällä koto-Suomessa, kun sittarissa katsoin samanlaista pussia. Sen hinta oli 5,90 euroa.

Pyöreillä saksillani napsuttelin mustasta ja oranssisesta pahvista rinkuloita ja ompelin ne ompelukoneella nauhaksi. Ne roikkuvat ikkunalla, jossa patterista nouseva lämpö niitä kivasti liikuttelee.

Kekkoselle tein tuollaiset batman lasit. Aika sievät. Kekkosen kasvonpiirteisiin käyvät lasit kuin lasit.

I don't know why but I'm a fool for Halloween. I cannot help myself. Already in highschool I went to the stores looking for some halloween stuff. During that time there was not much to choose from.

From our trip to America I bought some halloween stuff including a bag of spiderweb. It has lasted seven years and there's still half left. Kmart logo is on the side of the bag and also a pricetag for 94 cents. The kilogram price for chinese spiderweb is totally different here in Finland. Similar bag costs "only" 5,90 euros.

With my round scissors I cut out circles for orange and black cardboard and sew them together as a garland. Now it's hanging form the window and the warm air coming from the radiators keeps moving them gently.

Our former president Kekkonen has also gotten batmanish shades.

Valoisa muisto

Muistoksi mummista halusin jotakin pysyvää. Jotakin, joka kestäisi vielä jälkipolvillekin. Jotakin valoisaa ja lämmintä kuten mummikin.

Kymmenen vuotta sitten ihastuin ja taisin vähän rakastuakin tähän Artekin valaisimeen. Käynti lamppukaupassa ja silmäys hintalappuun viilensivät tunteeni äkisti. Luulin, että järkeni oli tukahduttanut tunteeni lamppua kohtaan iäksi, mutta yhtä ihana se oli edelleen, kun uskaltauduin taas sitä liikkeeseen katsomaan. 

Siinä se nyt nököttää olohuoneen ahtaassa nurkassa odottaen pääsyä väljemmille vesille. Laitoin aluksi siihen energiansäästölamput, mutta äkkiä vaihdoin ne lämpimiin hehkulamppuihin. Valo siinä on tasaista ja runsasta.  Kaiken lisäksi tulen hyvälle tuulelle, kun sitä katselen. Voisi sitä siis rahansa pöllömminki käyttää, vai mitä? 

I wanted to get something permanent to remember my grandmother by. Something that'll last for generations to come. Something light and warm just like she was.

Ten years ago I think I almost fell in love with this floor lamp by Artek. A visit to the lampstore and a quick glance at the price tag suddenly cleared my affections. I thought that sense had won but the lamp was still as lovely as the first time I laid my eyes on it.

There it is. Standing in a crowded corner of our living room waiting for some wider space around it which it so desperately needs. First I screwed some energy efficient lamps to it but quickly changed them to regular warm light bulbs. The light is solid and there's lots of it. And on top of everything I get happy when I look at it. So I think it's a good place to put my money on, don't you think?

Opetustaulu ihanne pojasta

Ostin tämän Ihanne poika -julisteen Berliinistä täältä värikkäästä kaupasta eurolla. Koomisuudessaan se on niin viehättävä, että pakko se on saada pojusen tulevan huoneen seinälle. En tahtonut siihen tavallisia kehyksiä laittaa vaan löysin Vintagen Viemää -kirjasta ohjeen tällaiseen opetustaulu lookiin. Siitä tuli ihan kiva, mutta nuo nurkkaraudat ovat kyllä aivan liian paksut.

Täytyy muuten tunnustaa, että ostin tuon Katja Rinkisen tuunauskirjan alennusmyynneistä. Lainasin sen jo pariin otteeseen kirjastosta, joten totesin, että on se sellainen opus, joka on pakko olla myös omassa hyllyssä.

I bought this "Ideal boy" poster from this colorful store in Berlin for one euro. It's so comical that I just had to have it for our son's new room. I didn't want to put regular frame on it. So I made this educational board look-a-like from it with the help of a wonderful arts and crafts book called "Vintagen Viemää". It turned out ok but the corner trimmings are too wide.

I have to confess that I had to buy Katja Rinkinen's book for myself. After lending it from the library for two times I thought that it's a book that I have to have on my shelf.

Legoja hallin täydeltä

Kävimme poikasemme serkkujen ja tätinsä kanssa tänään PiiPoon järjestämässä legotapahtumassa. Olihan siellä katseltavaa ja ihmeteltävää aikuisellekin. Varmasti menemme uudelleen, jos ja kun tapahtuma taas järjestetään.

Today we visited a Lego event organized by PiiPoo. There was lots to see even for a grown-up. Surely we'll go again if and when the event takes place again.

Jo viime viikonloppuna testailin Yhteishyvän välissä tulleen thaimaalaisen lohipata reseptin. Maku jäi mielestäni vallan pliisuksi, vaikka poikanen sanoikin sen olevan kovin "äkevää". 

Already last weekend I tried this receipe from a magazine. Thai coconut salmon was a bit lame in my opinion even tough our son said it's strong to his liking.

Värikkäitä ihanuuksia

Käyn aina silloin tällöin Biltemassa ja joka kerta sieltä tarttuu jotakin mukaan. Eilen joukkooni lähtivät muun muassa nämä värikkäät lastenhenkarit. Niiden pinta on samettimainen, joten luulen pikkuisten vaatteidenkin pysyvän niillä hyvin. Hinta oli naurettavat 1,99 euroa/5 kpl.

Teippitarhasta tilasin muutaman teippurullan askarteluita varten. Toimitus oli jälleen kerran supernopea ja kotiin asti.

Työkaverini on lukenut blogiani ja hän toi minulle muutaman lahjan, jonka arveli sopivan kotiimme. Hänpä oli oikeassa. Pullonkorkit ja tulitikkupuntti ovat varsin viehättäviä, mutta eniten minua kiehtovat Fiskarsin valmistamat naulat. Kaikki on niin hienosti pakattukin, jotteihän niitä voi mitään avata. Kaikki ihanuudet olivat kuulemma löytyneet vanhan kyläkaupan loppuunmyynnistä jostain päin Suomen niemeä. Kiitos paljon!

Every now and the I visit Biltema and everytime I buy something. Yesterday I found these colorful clothes hangers for kids. They have a velvety surface so I think that even small clothes will stay on them. They cost ridiculous 1,99 euros for five.

From Teippitarha I ordered myself washitapes. The delivery was yet again superfast and straight to my door step.

A collegue of my had spent time reading my blog and had decided to give me a few gifts that he thought would suite our home. Boy was he right. The bottle caps and the matches are very inspiring but the nails made by Fiskars are so cool. All packaged so nicely that I will not open them. All of these he had found at an end sale of an old village store somewhere in Finland. Thank you so much!

Minkäs väristä nyt laitettaisiin?

Jos oli lattian harmaissa valinnan varaa, niin on sitten seinämaaleissakin. Värikarttoja ja lastuja on tuhottomasti ja jonseivät nämä riitä on kauppiaalla taas pelottavat viuhkat, joista löytyy ainakin miljoona josei kaksikin erilaista väriä lisää.

Kaksi huonetta uudella puolella tapetoidaan, tosin niistäkin vain yksi seinä, ja loput maalataan. Tummansininen autotapetti tulee pojan huoneeseen, vihreä kuviollinen vierashuoneeseen ja mustavalkeat puut liisteröidään tänne vanhalle puolelle tulevan työhuoneen seinään.

Vessaan laitamme samanlaiset laatat kuin on muissakin vessoissamme. Pienen pientä laattaa ei vain enää saanut, mutta onneksi sai edes tätä 10 senttistä. Se passaa mulle. Vessan seiniin laitamme paneelit vaakaan.

Ei yhtäkkiä tunnu, että paljoa enää puuttuu, mutta kyllä siinä vain silti vielä tekemistä riittää.

If there were a lot of choises in shades of gray, there sure are even more when it comes to wall paint. Endless amounts of colormaps and chips. And if the perfect color is not in those then the hardware dealer has the frightening books with million or two different shades more.

Two of the rooms are going to be wallpapered but only one wall and the rest will be painted. The dark blue car wallpaper is for our son's room, the green with patterns for the guest room and the black and white with trees is going to be put up in our old bedroom that's going to be transformed into a study.

The black and white tiles are going into our toilet. There are the same as the ones we have already in our other toilets but a bit bigger. They had stopped making the smaller size but luckily the still make this 10 centimeters tile. On the walls we'll put up painted wood paneling horizontally.

Suddenly it feels like there's not much left to do but when you start making a list you realize that there is still way to go.

Loistava Aaaa

Työkaveriltani sain jo aikoja sitten kaksi valomainoksena ollutta irtokirjainta. A:n ja R:n. Ne lojuivat varaston hyllyllä kauan, kunnes viime viikonloppuna sain itsestäni sen verran irti että toin ne keittiön pöydälle. Pleksi lamppujen päällä oli keltaista. Onnekseni se oli teippiä, jonka sai suht helposti revittyä irti. Sisällä oli vielä vanhat lamput, muttei sähköstä tietävä puoliskanikaan äkännyt, miten ne olisi saanut loistamaan. Hain kaupasta led valoketjun ja pujotin sen kirjaimen takana olevasta reiästä. Kerrankin laiskuus palkittiin; koska en jaksanut vanhoja johtoja repiä irti, sain valoketjun niihin kätevästi nippusitellä kiinni. Pleksi on tällä hetkellä painettu vain uriinsa. Mietin konstia, miten sen saisi fiksuiten kiinnitettyä. R-kirjain makaa vielä selällään keittiön pöydällä ja odottaa ledvaloja sisuksiinsa. Ehkä ensi viikonloppuna tai sitä seuraavana...

From a collegue of mine I got these two old illuminated letters; A and R. They were left for a long time in our storage but last weekend I brought them to our kitchen. The plexiglass on top was yellow. Luckily it was tape and quite easy to get off. Inside old led lamps were still remaining but not even my electricity oriented hubby could not figure out how to get them back on. So I went to the store and bought these little led lamps that people hang outside for the winter time. I squeezed them into the letter from a little hole in the back and secured with some cable ties. The letter R is still laying on our kitchen table waiting for my next burst on inspiration. Maybe next weekend or the next but surely before Christmas at least....

Tuunattu puinen laatikko

Alhaalla oikealla alkuperäis kuosissaan - vasemmalla uusissa vaatteissaan.
Down on the right the box before and on the left after.

Sain jo reipas vuosi sitten anopiltani rompetta ja roinaa eli toisin sanoen ihania aarteita. Joukossa oli myös tälllainen parhaat päivänsä nähnyt puinen rasia. Sen saranat olivat irronneet eikä kansi pysynyt enää paikoillaan. Myös 90-lukulainen kukkakuvio kannessa tuntui hieman kulahtaneelta. Samalla kun maalasin komuuria sai myös laatikko uutta maalia sekä pintaansa että sisäänsä. Sisäkanteen maalasin vielä akryyliväreillä jotakin kukkasten tapaisia. Rasian pohjalle leikkasin paksusta huovasta palasen. Ostin uudet saranat ja pienen salvan kanteen, jotka puoliskani kirosanojen saattelemana ruuvasi paikoilleen. Annoin tuunatun rasian anopille synttärilahjaksi eikä hän ollut tunnistaa koko rasiaa.

Already a year ago I got some things from my mother-in-law. Among the things there was this wooden box. It had seen it's best days; the hinges were broken and the picture of the flower vase on top of the box was way too 90's for me. So I painted it with the same paint as the drawer on the outside and white on the inside. Under the lid I painted some pictures with acrylic paint. I bought new hinges and a little latch which my husband along with some curse words screwed on place. I gave the finished box to my mother-in-law as a birthday present and she did not recognize the box at all.

Suurta urheilujuhlan tuntua

Ilmasssa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun jätkän pätkämme pääsi kummisetänsä kyytiin puimuriin. Serkkupojan kanssa kyyttiä odotettiin pellon pientareella kuulosuojaimet päässä. Kivaa oli! Kiitos!

The air was filled with anticipation when our little boy had his first ride on his godfather's  threshing machine. With his cousin he waited for the ride by the edge of the field with their hearing protectors on. We had lots of fun! Thank you!

Entrattu pesukomuuri

Sain hiljattain periä myös tällaisen vanhan pesukomuurin eli pikkuisen kaapin, jonka äärellä aikanaan peseydyttiin. Sen päällä oli jo monta kerrosta maalia ja niistä viimeisimpänä ruskeaa. En ehtinyt ottaa kuvaa komuurista aivan alkuperäiskuosissaan, mutta innokkaan hiojan jäljiltä sain oikealla ylhäällä näkyvän kuvan. Hionnan jälkeen kittailin hieman suurempia koloja ja maalasin kaapin Helmi kalustemaalilla. Nyt se oleilee eteisessämme kiduksissaan pipoja ja kintaita. 

Raitaisen maton vedin äkkiä lattian suojaksi, kun remonttityömaalle vietiin levyjä eteisemme poikki. Nyt se jäi tuulikaappiin kaksinkerroin. Pitäisi pestä se ja korjata hapsuuntuneet päät, niin siitä tulisi vallan mainio.

Taskulamppua pitelevän kissan kuvainen peltikyltti tuli talon mukana. Se on jo kiertänyt huoneesta toiseen ja nyt majailee komuurin päällä. Löin sille jo naulankin seinään, mutten raaskinutkaan peltiin tehdä reikään sen ripustamista varten.

I recently got this lovely old drawer. It had many layers of paint on it. The last layer was beige. I didn't get a chance to take a before picture of it but on the upper right hand corner it's after sanding. I painted it green-blueish. Now it's in our entry hall and has mittens and gloves inside.

The striped carpet I pulled from the storage as a cover for the floor when men took some renovation supplies through the hallway. I put it on the hall floor and forgot about it. It needs a good wash and it'll be as good as new.

The metal sign with the cat holding a flashlight I found in our house. It has moved from room to room trying to find it's place. Now it's on top of the drawer. I even hammered a nail on the wall for it but then I didn't have the heart to punch a hole into the metal so I could hang it.

Sanoin harmaata ja sain harmaata

Hetki sitten taistelin niiden satojen harmaiden sävyjen välillä mitä on olemassa. Olin mielestäni valinnut oivallisen sävyn, mutta onneksi päätin ottaa maalia pikkuruisen purkin vielä koemaalausta varten. Liian vaaleaahan se olisi ollut. Nyt lattia on saanut vihdoin lopullisen värinsä. Se on Tikkurilan Vanhan Ajan Värit värikartasta sävy 363X. Herra Ahkerat ovat paukuttaneet koko lattian jo paikalleen, mutta se on peitetty samantien paperilla niinpä kokonaiskuva saa vielä odottaa. 

A while ago I was thinking about all the hundreds of different shades of gray that there are in the world. I had picked out a colour which I thought was perfect. Luckily I decided to buy a small can of it and make a little test painting. It turned out to be too light so the final paint is one shade darker. Now the floor has been nailed on it's place but the bigger picture has to wait because it's now covered with white paper. 

Myöhästynyt gallup

Apua, olen täysin unohtanut gallupin, johon Krista Kristallista-blogista pyysi minua vastaamaan. Kiitokset Krista ja anteeksi myöhäisyyteni!

Jokaisen haastetun täytyy vastata yhteentoista haastajan laatimaan kysymykseen ja julkaista ne blogissaan. Sen jälkeen haastetun täytyy haastaa yksitoista henkilöä, linkittää heidät blogiinsa ja keksiä yksitoista uutta kysymystä. Kerran haastettua ei saa haastaa uudelleen. 

Kristan kysymykset ovat seuraavanlaiset ja perässä vastaukseni:

1) Mikä on lempivuodenaikasi?

Kevät, koska kesä on vielä tulollaan.

2) Kuunteletko radiota? Jos kuuntelet, mitä kanavia?

Ylex:ää aamuisin, Novaa päivisin, koska se on ainut kanava, joka työpisteelläni kuuluu.

3) Millaisten kuvien ottamisesta nautit eniten?

Ihmisettömät suoralinjaiset näkymät.

4) Mitä mieltä olet televisiomainonnasta?

Välillä ihan hauskaa ajoittain ärsyttävää.

5) Mikä on kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?

Los Angeles tai San Fransisco. Kumpi on kauempana?

6) Millaisia kenkiä käytät useimmiten?

Matalapohjaisia. Superstarit on aina vain hyvät.

7) Jos et eläisi nykyajassa, millä vuosikymmenellä/sadalla haluaisit elellä?

50- tai 60-luvulla.

8) Mikä on mielestäsi suomen kielen kaunein sana?

Lusikka

9) Mikä on ollut tähän asti elämäsi suosikkiharrastus?

Valokuvaus kunnes siitä tuli ammatti

10) Paljonko vietät päivässä aikaa tietokoneella?

Töissä 8h plus vielä kotona aina 1/2 tuntia josei tunninkin.

11) Mitä vierasta kieltä haluaisit osata puhua täydellisesti?

Saksaa. Ruma kieli, mutta tarpeellinen.

En oikein tiedä kenelle gallupia jatkaisin, joten kuka tahansa saa tarttua siihen! Tässä kysymykseni, olkaatte hyvät.

1. Mitä kello on?

2. Miksi ryhdyit pitämään blogia?

3. Mitä luit viimeksi?

4. Digi- vai printtilehti ja miksi?

5. Jos saisit syödä vain yhtä ruokalajia loppuelämäsi, mitä se olisi?

6. Lempivärisi?

7. Minne haluaisit matkustaa?

8. Mitä ostit viimeksi?

9. Miten kauas mopolla pääsee?

10. Mitä jääkaapistasi löytyy?

11. Mikä on lempituoksusi?

I've gotten a Finnish blogger questionare "circular letter" so this post is only in Finnish. Sorry....

Omppuilua

En tiedä mikä on iskenyt taas. Anopin mehumaija on jo toista kertaa lainassa tänä syksynä. Ensimmäisellä kerralla laitoin mehuiksi mustaherukoita ja nyt omenoita. Molempia olen luvan kanssa varastanut porukoitteni puutarhasta. Keitin molemmat mehut ilman sokeria ja pakastin. Josko kelpaisivat lapselle sellaisenaan.

Omat omenapuumme ovat vielä varsin alkuvaiheessa. Talviomenapuu on niin huonossa jamassa, että epäilen tuleeko siihen koskaan omenoita. Tämä toinen voi jo jäniksen hyökkäyksen jäljiltä paremmin. Se antaa satoa miltei kymmenen punaista ja maukasta omenaa. Harmikseni olen hukannut lapon, jossa lukee mikä puu on "merkiltään". Olisin hakenut toisen sen seuraksi. Jos ihmettelet, miksi siitä roikkuu kukkapurkkeja, se johtuu siitä, että yritän epätoivoisesti taivuttaa puunoksia oikeaan suuntaan. Ne kun tuppaavat kaikki kaartumaan samalle puolelle.

Something weird has struck me again. For the second time this autumn I've borrowed a juicemaker from my mother-in-law. First time I made juice out of black currants and now from apples. Both I've gotten from my mother's garden. I cooked both juices with out sugar and put them in the freezer.

Our own appletrees are still very small. The winter appletree is in such a bad condition that I wonder will it ever give apples. The other tree is looking mighty good after surviving the rabbit attack. This year it gives almost ten red delicious apples. To my sorrow I've lost the little note that had the apple tree's "label" on it. I've would have gone and bought myself another one. In case you're wondering why there are pots hanging from the branches it's because I'm trying to bend them gently so they'll grow in the right direction.

Sininen soffa

Kesälomani viimeisellä viikolla tein löydön huuto.netistä. Ihana 50-lukulainen sininen soffa. Hinta enemmän kuin kohdillaan, mutta kaunotar sijaitsi Helsingissä. Pääsin kauppoihin omistajan kanssa ja sain sovittua vielä hyvän hinnan kuljetusliikkeen kanssa sen noutamiseksi. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta ja niin olikin. Kuljetusliikkeen kanssa ei päästy samalle sivulle sohvan noudosta ja olin jo heittämässä toivoni kaivoon. Marmattelin epäonneani kollegalleni, joka sanoi miehensä olevan menossa työreissulle Helsingin suuntaan ja hän voisi ottaa sohvan kyytiinsä. Vieläkin äimistyneenä tästä ystävällisyydestä, en voi kuin lähettää kiitokseni sohvan noutajalle vielä kerran! Nyt soffa syrjäytti nojatuolit ja on paraatipaikalla olohuoneessamme. Saas nähdä missä sen lopullinen sijoituspaikka mahtaa olla.

On the last week of my summerholiday I made a great bargain on an internet auction. A lovely blue sofa from the fifties. The price was more than right but it was 400 kilometers away in Helsinki. I made a deal with the owner and got a fair price from a transport company so they would collect the sofa. Sounded too good to be true and so it was. I didn't get on the same page with the transport company about fetching the sofa. When I was just about to fall into desperation my collague suggested that her husband could get the sofa while he was in Helsinki. Still amazed by this lovely kindness I must sent my thanks again! The sofa is now in our living room but we'll have to see where it's final destination is going to be.

Pyykinkuivattajan kesäkö?

Tämä kesä ei todellakaan ole ollut pyykinkuivattajan unelma. Sain vihdoin kätevän pyykkinarun välipihallemme ja matka narullekin lyheni minimi mittoihin. Ilmat vain eivät ole olleet suosiollisia pyykin ulkona kuivattamiseen. Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä ja onnistuin kuin onnistuinkin kuivattamaan ne pihalla. Tänään tuli taas vettä taivaan täydeltä. 

Ostin ihania amerikkalaismallisia pyykkipoikia askarteluliikkeestä. Ovat ne vain söpöjä. Toki söpöydellä oli hintansa; kuusi pyykkipoikaa maksoivat 1,30 euroa. Kaikkia pyykkipoikiani säilön vanhassa emalisessa tonkassa.

This summer has not been ideal for drying clothes outside. Too bad because I just got a new clothesline and the distance to it was cut to minimum. The weather has not agreed with my passion for drying clothes. Yesterday I washed two machine fulls and surprisingly they dried outside before the rain came again today.

I bought these lovely american style clothespins from a craft store. They're just so cute. But cuteness also has its price - 1,30 euros for six pins. I keep all my clothespins in an old emalic jar.

Aikamatka 70-luvulle

Kesäreissulla yövyimme hotellissa, joka oli mielestäni varsin viehättävä. Paikka oli todiste siitä, kun pintoja tai kalusteita ei uudisteta muutamaan vuoteen, ovat ne taas kivoja. Vai mitä mieltä olette mieltä 70-luvun palaverhoista, nahkaisista nojatuoleista, vihreistä seinälaatoista tai ravintolan rinkulaisesta katosta ja topatuista tuoleista? Kaiken kruunasi kolmen altaan suihkulähde, joka oli aulassa. Se oli vielä toimiva eikä sitä oltu yritetty piilottaa tukkimalla sitä täyteen jukkapalmuja. Tunnelma vain oli jotenkin epätodellinen, kun tiesi että sisustus on oikeasti vanhaa eikä uudelleen lämmiteltyä. Tuntui kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin.

On our summer trip we stayed in a hotel that had quite a nice look to it. When you don't renovate for several years it happens that the old becomes in style yet again. That's what had happened in the hotel. Or what do you think about 70's plastic curtains, leather armchairs, green tiles on the walls or the circular ceiling and the padded chairs in the restaurant? On top of it all in the lobby there was a fountain with three "pools". It was still working and I have to give credit that they hadn't tried to hide it with yucca palm trees. The atmosphere was surreal, because you knew that the interior was really old not just new made to look old. It felt like I had traveled back in time.

Kirppisreissun kylkiäiset

Onnistuneen kirppismatkan kylkiäisinä napsaisin myös muutaman kuvatuksen. Hiekkalaatikko könnäsi parkkipaikan laidalla ja oli mielestäni vallan viehättävä niittykukkineen ja vanhoine fontteineen. Laatikko oli kylläkin ihan muovinen ja moderni, vaikka se vanhalta näyttääkin. Kirjan kansista ja verhoista nappasin kuvan, koska printit niissä ovat kovin kiehtovat.

Nyt se sitten on ohi. Loma siis. Huomenna paluu arkiseen arkeen.

I snapped a few pictures also during my successful trip to the fleamarket. The box says sand on it in Finnish. It just sat there forgotten beside the parking lot. I thought it was quite charming with its old lettering. It's in fact plastic though it looks quite old. Pictures of the book covers and the curtains I took just because the patterns are sooo cool.

Now it is over. My summer vacation. Tomorrow it's back to the daily routines of everyday life.

Löytöjä

Olin suunnitellut kesälomamatkamme yhdeksi pysäkiksi Siurossa sijaitsevan Vintiikki-liikkeen. Liike oli kuitenkin suljettu juuri sinä päivänä, kun ajoimme siitä ohi. Tyydyttääkseni kirppiskutinani päädyin naapuripitäjän puolelle kirpputorille, jossa en ollut aikaisemmin käynytkään. Yllätys oli positiivinen ja mukaani tarttui jos jonkinlaista. Kaksi villaista vilttiä, neljä muovista munakuppia ja uuteen suosioon noussut kylppärin designklassikko Orthexin muovijakkara. Pienen bambin löysin aikaisemmin tästä oman kaupunkimme kirpputorilta. Jaccaraa ovat muuten sisustusbloggarit suositelleet jo aikaisemmin. Katso juttu täältä.

Pieni ihana pehmo panda oli kylkiäinen, kun osti kolme pussia Pandan lakritsia. Ja minähän ostin.

On our little summer trip I had planned to visit this little antique store called Vintiikki. Sadly it was closed on the day we drove by. To satisfy my craving for old things I went to a fleamarket in our neighbor town. I'd never been there and I was positively surprised. I bought two wool blankets, four plastic eggcups and a Finnish design classic a small plastic stool made by Orthex. The little bambi I found earlier from my regular fleamarket. By the way the stool is recommended by Finnish interior bloggers. The article is here if you want to check it out.

The little soft panda was a giveaway when you bought three bags of Panda sweets. And of course I bought.

Sanoitteko harmaata?

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, tulee uuden puolen lattiastamme harmaa. Hommahan oli paljon helpommin sanottu kuin tehty. Hain rautakaupasta muutaman mallin eikä homma ole tosiaankaan helppo. Ja vielä vaikeuttaakseni tehtävää, hain kuvan ottamisen jälkeen vielä toisen mokoman malleja lisää. Nyt luulen tietäväni minkä harmaa lattiasta tulee. 

Taivaskin oli eilen harmaa ja pudotteleli vesipisaroita ukkosen säestämänä. Olisin tehnyt tämän postauksen jo eilen, mutta herra Ukkonen oli sitä mieltä, että pärjäämme ilman internetiä päivän verran.

As I wrote earlier our floor on the "new" side is going to be painted gray. Easier said than done. I went to the hardware store to get some paint samples and boy I got grays to choose from. And to make to job even more difficult after taking the picture I went and got me twice as many paint samples. But now I think I know which shade of gray the floor is going to be.

The sky was also gray yesterday. Along with some thunder came down the rain. I would have done this post already yesterday but Mr. Thunder thought we can survive without internet for one day.

Mattimatteja ja Alvar Aaltoa

Lomapäivien käydessä vähiin, lähdimme vielä retkeilemään koto Suomeen. Suuntasimme matkamme kohti Naantalia ja Turkua. Käväisimme Muumimaailmassa tervehtimässä Mörköä ja Mattimatteja kuten poikasemme Hattivatteja nimittää. Mahtuihan reissuun myös harrasteautoja, joita yllätykseksemme kerääntyi Kupittaa kentän nurkille sankoin joukoin.

As our vacation days are running low we headed out to explore our homeland Finland. We drove to Turku and Naantali. In Naantali we went to Moominvalley and said hello to the Groke and Mattimattener as our son calls Hattifattener. As our surprise in Kupittaa field in Turku there was a gathering of hobby cars which we of course had to check out.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi - Click to enlarge

Paluumatkalla koukkasimme Paimion parantolan kautta. Poikanen hakkasi käsiään innoissaan yhteen, kun kuuli, että menemme käymään tuberkuloosiparantolassa. Perillä poju tajusi, ettei kyseessä ollutkaan huvipuisto. Koska parantola toimii edelleen sairaalaana, ilman opastusta ei ollut asiaa kuin julkisiin tiloihin, mutta ulkopuolella sai kiertää vapaasti. Keltainen portaikko on kyllä inspiroiva ja samaten ruokasalin katossa roikkuvat valaisimet. 

On our way home we went to a tuberculosis sanatorium designed by Alvar Aalto. It's called Paimio sanatorium. Our son clapped his hands together with joy when he heard where we were going. He had little idea that "tuberculosis sanatorium" is not an amusement park. The sanatorium still operates as a hospital so without a guide one could only see a little portion of the facility. On the outside you can walk around freely. The yellow staircase is so inspiring and also the lamps hanging from the ceiling in the dining room.

Ei heinä- vaan nokkosseipäitä

Täräytin taas maailman parhaan siimaleikkurin käyntiin eli annoin viikatteen heilua. Laitoin "niittymme" miltei kokonaan matalaksi, koska se pääosin koostuu laatukasveista kuten pujo, nokkonen ja maitohorsma. Pienelle osalle tien reunaan on tullut jo sellaista kasvillisuutta, jota haluankin; päivänkakkaroita, hiirenvirnaa, puna-apilaa, harakankelloa ja muutama metsäkurjenpolvikin. Ne saivat jäädä rauhaan. Nostelin nokkoset ja pujot sitten vielä vuolemiini tikun neniin, jotta näyttävät mukamas heinäseipäiltä. Saas nähdä pysyvätkö edes yön yli pystyssä, kun ovat elämäni ensimmäiset seipäälle nostamani heinät.

Yet again I put the best grass trimmer in the world to work. I cut our "meadow" almost to the ground because it mainly consist of such quality plants as stinging nettles and mugworts. For a small area on the side of the road I've gotten the wild plants that I've wanted; daisies, red clovers, spreading bellflower and cranesbills. Those I left alone. I lifted the plants I cut on to some poles I carved so they look a bit like hay poles. Lets see if the poles are still standing in the morning because these are the first three I've ever put up.

Osuuskaupan hätävara

Kun kaappien perulta ei löydy keksin muruakaan ja korppupussi on hamuttu tyhjäksi aikoja sitten, mitä tarjota yllätysvieraille? Pelastukseni löytyi pakastimesta torttutaikinalevyjen muodossa; ne kahtia ja uunipellin päälle. Silmäksi vadelmahilloa ja vaniljakreemiä. Jos oikein haluaa hifistellä, voi ne vielä koristella raesokerilla. Ripottelin tomusokeriakin vielä pintaan. Parhaita ovat uunituoreina. Seuraavana päivänä jo vähän vetisiä.

When the shelfs are empty and all left from cookies is just a few crumbs what to offer sudden guests? I found from the freezer a pack of batter for these Christmas delicacies, shared the dow pieces in two, put raspberry jam and vanilla creme on them. Sprinkled some icing sugar on them and voilà! Best straight from the oven. If left for next day they tend to get a bit soggy. 

Homma etenee

Ja taas olen ollut ihan unohduksissa enkä ole laittanut laisinkaan päivitystä tästä meidän remonttimme etenemisestä. Tältä siellä nyt näyttää. Väliseinät ovat jo miltei kaikki paikallaan, ilmastoinnit ja sähköt on vedetty. Viimeksi on ahkeroitu katon kimpussa, tosin en minä, vaan muut taitavat. Se on samanlaista paneelia, kun on jo muualle talossamme. Lattiaan tulee peruslautaa ja se maalataan varmaankin harmaaksi. Lankut on jo tilattu. Tapettikirjoja olen käynyt jo vähän selailemassa, mutten vielä ole mitää ostanut. Ehtiihän tuon. Antaa nyt vain hautua vielä hetken.

Again I've forgot to put an update of our renovation. This is how it's looking at the moment. Almost all the walls are up, air condition and electrics are done. Last we've done work on the ceiling. The floor is going to be basic wood and probably it'll be covered with gray paint. The wood is already been ordered. I've browsed through a few wallpaper books but have not decided on anything yet. I'll just let it fester for a while.

Isot pyörät ja savolaista vintagea

Keväällä käväistessämme autonäyttelyssä Tampereella nappasin mukaani Savo Vintage -messujen julisteen. Guuglettelin tapahtumaa ja huomasin, että samaan aikaan Pieksämäellä on myös Big Wheels harrasteajoneuvojen kokoontumisajot. Tänä vuonna päätimme suunnata Amerikan auton nokkamme kohti Savoa. 

Ajelimme sinne sateisena perjantaina, mutta vietimme paikan päällä hyvin aurinkoisen lauantain. Tapahtuma oli oikein positiivinen yllätys ja suurena plussana oli myös sijainti Pieksämäen keskustassa järven rannalla. Päivän päätteeksi olisi ollut vielä luvassa cruising, mutta jouduimme poistumaan paikalta jo ennen sitä. Ehkäpä menemme cruisailemaan ensi vuonna!

Vintagemessuilta löysin alla olevassa kuvassa näkyvän rintakorun ja mustat helmet kaulaani. Ihanan värikkäät villasukat ostin Pieksämäen torilta samaan aikaan järjestetyltä jättikirppikseltä. En vain voinut niitä vastustaa.

At a car show in Tampere in the spring I took a poster of Savo Vintage -fair. I googled the fair and noticed that the same time in Pieksämäki there was a picnic for hobby cars. So we decided to head out there with our american muscle. We drove there on a rainy Friday and spent a sunny Saturday there. 

The event was a positive surprise and also a great plus was the location in the middle of the city by the lake. At the end of the day there was also a cruising but unfortunately we had to leave before that. Maybe we'll go cruising next year.

From the vintage fair I found a brooch and lovely black pearls. The colorful socks I bought from the market place where there was a huge second-handmarket at the same time. I just could not resist them!

Pikkuinen Poni

Pikkuisen punaisen Ponini kuljetin jo talvella auton peräkontissa porukoitteni tyköä omalle markillemme. Talviunia se uinui varastossamme, jossa sitä vilaisin aina ohi kulkiessani. Se näytti niin huonolta, että ajattelin kannattaako siitä edes mitään yrittää tehdä. Nostalgia kärpänen kuitenkin iski ja päätin siitä koittaa kunnostaa pojuselle pyörän.

Runko on ruosteessa johtuen monista vuosista, jotka pyörä on viettänyt ladon seunustaan nojaten. En kuitenkaan halunnut pyörää maalata, koska alkuperäiset Poni tarrat olisivat kadonneet. Ruosteiset vanteet ja ketjusuojan sen sijaan maalasin valkoiseksi.Vaikeimmin löydettäväksi osoitttautuivat uudet renkaat. Lopulta löysin juuri samanlaiset kuin vanhatkin Keltaisen Pörssin kautta naurettavaan viiden euron yhteishintaan. Lestan (satulan) ostin Biltemasta ja myös työntötangon. Heijastimet olivat aikoja sitten pudonneet, joten laitoin nippusiteillä pupun kiinni sarviin ja leijonan hahmoisen poliisi heijastimen taakse kissansilmäksi.

Luulin säästäväni, mutta todellisuudessa kunnostus maksoi varmaan enemmän, mitä halvimmat uudet pikku poikien pyörät. Pojunen sen sijaan on tyytyväinen, vaikka jalat eivät polkimille vielä uletukkaan.  Ja äitikin, kun polkupyörälle löytyi vielä käyttäjä. Uusi sininen kypärä kruunaa ajonautinnon.

This little red bike is from my childhood. It had spent years outside leaning against the barn wall until last winter I brought it home. It spent the hole winter in storage and I looked at it every time I walked by wondering is it possible to fix. For the nostalgia I decided to try to make it a ridable bike for our son.

The frame was and still is rusty. I don't want to paint it because I'll loose the "Poni" stickers on the sides. The rusty wheels and chain cover I painted white. The hardest to find turned out to be the tires. From an internet add I found a perfect pair just for 5 euros. The safety reflectors had fallen years ago so I put up bunny reflector on the front and a lion reflector for the back.

I thought I'd save some money in fixing the bike but it turned out to cost at least as much as the cheapest little boy's bikes out there. But everything cannot be measured in money. Our little boy is pleased even though his feet don't even reach the pedals. The new blue helmet crowns the riding experience.